Panzanella eli italialainen leipäsalaatti, farfalle-pinaattisalaatti ja puuttuvat falafelit

Otsikossa lukee puuttuvat falafelit sen vuoksi, että haluaisin kirjoittaa näitä reseptejä menu kerrallaan, eivätkä pari erilaista salaattia nyt ole oikein menu, mutta koska menin pilaamaan ne falafelit, kirjoitan kuitenkin tänne salaattien ohjeet.

PANZANELLA ELI ITALIALAINEN LEIPÄSALAATTI

6 reilua viipaletta kuivahtanutta maalaisleipää
500 g kirsikkatomaatteja
2 paahdettua punaista paprikaa
2 rkl pieniä kapriksia
n. 100 g mustia oliiveja
n. 1 dl basilikanlehtiä

Viinietikkakastike:
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1 tl suolaa
2-4 tl sokeria
mustapippuria myllystä
1, 5 dl hyvää oliiviöljyä

Paprikoiden paahtaminen:
Huuhtele ja puolita paprikat. Poista niistä kannat ja siemenet. Laita paprikat kuoripuoli ylöspäin leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda paprikoita 250-asteisen uunin ylätasossa noin  10 minuuttia. Jos uunissa on grillivastus, käytä sitä. Kun kuori alkaa kupruilla ja tummua, ota paprikat uunista. Anna jäähtyä. Irrota paprikoista kuori vetämällä. Paprikat voi myös paahtaa grillissä.

Kastike:
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Laita ne kulhoon viinietikan, suolan ja sokerin kanssa. Anna maustua n. 5 min. Lisää mustapippuri ja öljy kastikkeeseen.

Kuutioi leipä ja laita kulhoon viinietikkakastikkeeseen. Anna leivän maustua sillä aikaa, kun paloittelet muut ainekset. Puolita tomaatit. Kuutioi paahdetut paprikat. Laita kasvikset, kaprikset ja oliivit leipäpalojen joukkoon. Sekoita ja anna maustua viileässä noin tunti. Lisää basilika juuri ennen tarjoamista.


FARFALLE-PINAATTISALAATTI

250 g farfallepastaa
3 pientä sipulia (kevätsipulia, jos sitä on)
60 g suikaloituja aurinkokuivattuja tomaatteja
100 g pinaattia ruodit poistettuna ja lehdet silputtuna
paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta oreganosilppua

Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl silputtua tuoretta chiliä
1 murskattu valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria

Keitä pasta al dente. Valuta ja huuhdo hyvin kylmällä vedellä. Kumoa isoon salaattikulhoon. Silppua sipulit hienoksi. Lisää ne pastaan yhdessä tomaattien, pinaatin, pinjansiementen ja oreganon kanssa.

Kastike: Pane ainekset suljettavaan rasiaan ja ravista ainekset sekaisin. Kaada kastike salaatin päälle, kääntele hyvin sekaisin ja anna maustua viileässä.

Etsitään: hyvä falafelresepti

Syön hyvin ja siksi en laihdu. Kohtuullinen toki koitan olla, ja syön yleensä kuten ranskalaiset ainakin siinä, että syön aamupalan, lounaan ja päivällisen, en mitään välipalanaposteluja lisäksi. Suomettaren pitäisi syödä kai ne viisi ateriaa päivässä, mutta olen todennut, että minun on hyvä syödä vain nälkääni, enkä osaa syödä ruoalla niin pieniä annoksia, että minulla olisi lisäksi välipala- tai iltapalanälkä.

Niinpä,  koska en oikeastaan laihduta ja haen vain kohtuutta elämääni, tämä bloginkirjoitus on jäänyt. Olen ajatellut, ettei minulla ole mitään sanottavaa, koska en laihduta. Mutta koska blogin kirjoittaminen on mukavaa, olenkin ajatellut, että tämä voisi suuntautua laihdutusblogista hiukan yleisemmin ruokablogiksi. Kerron ruokaan liittyviä ajatuksiani ja kokkauskokeilujani ja julkaisen niitä reseptejä, jotka ovat johtaneet onnistuneisiin kokeiluihin.

Juuri eilen totesimme ystäväni kanssa, ettei kannata tehdä toista kertaa kuin niitä ruokia, jotka ovat olleet todella hyviä. Maailma kun on reseptejä pullollaan. Siksi en kirjoitakaan tänne niitä reseptejä, joiden kokkaus on ollut epäonnistunutta tai keskinkertaista. Kirjoitan vain oikeasti hyvät jutut. Yritän myös pitää sen terveellisyyden ohjenuorana, mutta eihän sitä ihminen aina jaksa olla terveellinen.

Tämä viikko on ollut epäonnistuneiden kokkauskokeilujen. Lauantaina tein Smurffit-biisin innoittamana cupcakeja. Siis sen Smurffit-biisin, jossa lauletaan Frontside Ollien nuotilla: Smurffiina teki sen.. täydellisen ..cupcake-leivoksen.. ja tästä siis intoutuneena tein sisarelleni ja hänen ihanille lapsosilleen kahdenlaisia cupcakeja. Totesin kuitenkin jälleen kerran, että omenaraaste leivonnaisessa ei ole minun juttuni. Niistä toisista, päärynäisistä, tuli hyviä, mutta ei mitään viiden tähden leivonnaisia silti.

Epäonnistuneet kokkauskokeilut jatkuivat sunnuntaina, kun kylään tuli Viuhdin ystävä äitinsä eli minun ystäväni kanssa. Ulla Smedsin Toffeesuklaapaloissa (Lempileivonnaiset, 61) täytyy olla ohjeessa vika, koska levyä (mokkapalojen tapainen torttu) pidettiin uunissa kokonaista 50 minuuttia. Tiuhti sanoi: "Äiti, tää on tosi hyvää, mutta mun  hampaat ei oikein pysty tähän." Eivätkä epäonniset kokeilut tähän loppuneet.

Eilen tuli muutamia opiskelukavereita meille aloittelemaan käsityökerhoa, ja olin tehnyt mm. falafeleja ensimmäistä kertaa. Olen ymmärtänyt, että falafelit tehdään usein kikhernejauhoista. Tämä versio tehtiin liotetuista, ei keitetyistä kikherneistä. Ne jauhettiin tehosekoittimessa tahnaksi. Koska en  jaksanut koota yleiskonetta ja liittää siihen tehosekoitin-lisäosaa, ajattelin, että tämä hoituu kyllä sauvasekoittimellakin. Noh, se hiukan ylikuumeni, ja pysyi pelottavan kuumana koko illan, mutta kikherneet saatiin sössöksi. Se ei siis ollut ongelma, vaan: kun olin friteerannut falafelit, ja aloimme syödä, falafelit lentelivät pitkin pöytää, sillä niitä ei saanut ilman lekasahaa (mikä se muuten on?) halki. Että semmosta. Tarjolla oli myös farfalle-pinaatti-salaattia, johon käskettiin sekoittaa kastike juuri ennen tarjoamista. Tein niin, eikä salaatti maistunut muulle kuin pastalle. Kun sitten söin salaattia tänäänkin, se oli oikeastaan aika maukasta chilikastikkeineen, joka oli nyt ehtinyt antaa salaatille makua. Muuttaisin ohjetta siis niin, että sekoita kastike salaattiin ja anna maustua muutaman tunnin ajan. Niinpä teenkin.

Olen tehnyt tällä viikolla myös muutamia onnistuneita ruokia. Silti jäi vaivaamaan tuo falafelasia. Nyt alankin etsiä maailman parasta falafelreseptiä. Jakakaa lukijat toki, jos teillä on sellainen kaappinne kätköissä.

On/off -laihdutusta

En laihdu, mutta en toisaalta oikein jaksa laihduttaakaan. Ei toisaalta edes kiinnosta tällä hetkellä. Mielen ovat vallanneet muut asiat, mikä on hyvä asia. Mietin opiskeluasioita ja joululahja-askarteluja.

Olen syönyt kohtuullisesti, paitsi tässä yhtenä päivänä, jolloin en saanut syödä herkkuja ja sorruin ahmimaan keksejä suoraan pussista. Silloin päätin, että minulla ei voi olla kieltoja, ei edes sitä, että saan syödä yhden herkun vain viikonloppupäivisin. Jos on kieltoja, niitä juuri tekee mieli, mitä ei saa syödä.

Nyt saan syödä mitä vain! Eikö ole vapauttavaa? Sitä paitsi tänään olin niin kurkkuani myöten täynnä avokadopastaa ja kasviskaalikääryleitä, että söin lounaaksi fetasalaattia. Varmaankin ensimmäinen kerta lokakuulaihiksen jälkeen, kun teki mieli salaattia. En jaksa myöskään enää raportoida syömisiäni täällä, mutta tänään olen syönyt aamupalaksi sämpylän oivariinin ja paprikasuikaleiden kanssa, teetä ja noin desin tuoremehua. Lounaaksi söin siis fetasalaattia maustettuna oliiviöljyllä, balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Salaatin kanssa söin rieskaa ja oivariinia ja jälkiruoaksi viinirypäleitä. Ostin rypäleitä, koska Viuhti sanoi eilen "kaipailevansa" niitä. Lounaan jälkeen ei ole ollut nälkä, mutta söin illalla joulutortun ja join teetä. Teen kuntosalitreenin Hyvien ja huonojen uutisten aikaan ja juon palautusjuomaksi jonkun banaani-jogurtti-maitosotkun.

Minä en siis varsinaisesti tällä hetkellä jaksa laihduttaa, ja aion jatkossa painottaa kirjoitteluani erilaisiin kasvisruokakokeiluihin ja muuhun ruokaan liittyvään.
Ainut ohjenuorani tästä eteenpäin on koittaa olla kohttuulinen ja terveellinen. Syön edelleen kupillisen neljän tunnin välein, mutta jos en laihdu, niin en laihdu. En ota stressiä. Aion myös jatkaa tätä joka päivä liikkumista kuten tähänkin asti: joka toinen päivä kuntosaliharjoittelu, joka toinen päivä juoksulenkki. Molemmissa muuten huomaan jo kehitystä. Kymmenen kilometrin juoksulenkki sujuu nyt vähän päälle kuukauden harjoittelun jälkeen vauhdikkaasti ja kevyesti. Kotikuntosalillani ei ole kovin monen painoisia käsipainoja, joten olen lisännyt toistojen määrää. Aloitin monen liikkeen 3 x 12 toistosta ja olen nyt päässyt niistä monessa 3 x 30:een. Rasvaa on kolme prosenttia vähemmän kuin alussa, lihaksia on pari prosenttia enemmän. Kiloja on poissa edelleen sama kaksi, jonka karistin lokakuulaihiksella. Olihan tietenkin niinkin, että vanhan, rikki menneen vaa'an mukaan nyt olisi enää kolme liikakiloa; tämä hienompi ja uudempi sen sijaan väittää, että vielä pitäisi tiputtaa viisi.

En ole luovuttamassa, en vain koe laihtumista nyt tärkeänä. Paljon mielenkiintoisempaa olisi syödä hyvin ja todella opetella kohtuutta annoksissa. Aktiivinen liikunta auttaa hyvinvoinnissa. Ja olenhan minä kesällä rantakunnossa - en vain tiedä, minä kesänä.

Opiskelukiireitä ja opiskelijaruokaa

Only you can make yourself perfect,
luki teepussissani aamulla. Sopinee tähänkin tilanteeseen, jos nyt voi ylipäätään ajatella, että täydellisyys olisi jotenkin tavoiteltava olotila.

Koska julkisuus on ylensyömisen este, raportoin nyt syömiseni kuluneen kahden päivän ajalta. Minusta olen ollut kohtuullinen.

Perjantai

Aamupala klo 8: tee ja maito, ruisleipäviipale, pesto rosso, salaatti, tomaatti, appelsiini

Lounas klo 13: 2 kpl kasviskaalikääryleitä, perunamuusi 1 1/3 perunasta, puolukkahillo, vissy, tee ja maito

Kahvi klo 15 opiskelukaverin kanssa: tee ja maito, omenapiirakan pala ja pallo Baileys-jäätelöä

Iltapala klo 20 opintojen tauolla: sämpylä, oivariini, kurkku, aurajuusto, omena, tee ja maito

Kuntosalitreenin tein vasta, kun olin palannut opinnoista noin kymmenen aikaan. Palautusjuomaksi join klo 23 pirtelön, johon sekoitin puolikkaan banaanin, ruokalusikallisen kookoshiutaleita, maustamatonta rasvatonta jogurttia ja maitoa.

Tein päivällä kasviskaalikääryleitä, muusia, muulle perheelle viikonlopuksi keittoa ja kiusausta sekä leivoin sämpylöitä.

Nyt jääkaapissa on pelkästään minua varten 9 annosta kaalikääryleitä ja neljä annosta avokadopastaa. Pakastimessa on tilaa vain neljälle annokselle kääryleitä. Tiedän ainakin, mitä syön seuraavan viikon.

Lauantai

Nyt olen taas siinä pisteessä, missä olin ennen repsahdusta, eli painoa on kolme kiloa alkulukemia vähemmän.

Aamupala klo 7: minisämpylä, pesto rosso, salaatti, kurkku, tee ja maito, vissy

Lounas klo 12.30 opintojen tauolla Telakalla: falafelpyörykkäannos, jossa oli sopivasti kaikkea, eli kolme pyörykkää ja ihania tulisia kastikkeita. Lisäkkeenä oli punasipulin ja salaatin kanssa muutama lohkoperuna, eli ei mikään mättöannos. Tämäkin ruoka herätti halun kokata falafeleja itse jonakin päivänä. Siis sitten, kun olen saanut avokadopastan ja kaalikääryleet tuhottua.

Opintojen loppupuolella join taas teetä ja söin 5 tummalla suklaalla päällystettyä rusinaa.

Kotona kävin kymmenen kilometrin juoksulenkillä. Palautuspirtelöön sekoitin tänään puolikkaan banaanin, mustikoita, kauraleseitä, kookoshiutaleita, jogurttia ja maitoa, molemmat rasvattomia

Illallinen klo 20.30: avokadopasta, 1/6 reseptistä, vissy, ja jälkiruoaksi pallo tähtianisjäätelöä.

Sanokaa, mitä sanotte, esimerkiksi näiden kahden päivän herkuista, mutta itse olen tyytyväinen. Olen pysytellyt kohtuudessa. Sääntöhän tietenkin oli, että syön herkun vain lauantaina ja toisen sunnuntaina, mutta tuntui jotenkin epäkohteliaalta tarjota herkkua vieraalle syömättä itse. Eikä se ole tekosyy siihen, että söin. Olisin hyvin pärjännyt ilmankin. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että tein kuntosaliharjoituksen vielä eilen klo 22-23, kun en aiemmin ehtinyt, ja tänään juoksin hyvän pituisen lenkin, vaikka oli intensiivinen ja siksi väsyttävä opiskeluviikonloppu takana.

Huomenna menen heti aamusta luistelukilpailuihin talkoisiin. Siellä saa ruokaa. Minua jännittää, onko siellä mitään kasvissyöjälle.

Nyt onnistun!

Aamun teepussisitaatti, joka sopii juuri tähän päivään:

"Even a journey of a thousand miles starts with the first step."

Nyt on tasan se kaksi kiloa poissa, jonka sain kuukauden kitudieetillä karistettua. Pieni (vajaan viikon) repsahdus tuossa oli, mutta nyt olen saanut itseäni ainakin päivän ajan pidettyä lieassa. Tämä julkinen häpeäpaalu eli se, että kirjoitan tänne kaiken, mitä syön, toimii. En huijaa raportoimisessa, en yhtään. Saatte aivan vapaasti kommentoida ja kertoa, mikä ruokavaliossani on pielessä. Pyrin siis syömään pienen aterian neljän tunnin välein, välttämään liikaa rasvaa ja kiinnittämään huomioni proteiinin saantiin kasvisruokavaliossani. No niin, siis:

Aamiainen klo 7: ruisleipäviipale (real-tyyppinen, mutta itse Ikean puolivalmisteesta paistettu), pesto rosso, tomaatti, omena, tee+maito, vissy

Lounas klo 13: karibialainen sosekeitto (ohje aiemmin tässä blogissa, kikherneillä proteinisoituna), ruisleipäviipale, pesto rosso, vissy

Päivällinen klo 18: avokadopasta (1/6 neljän annoksen reseptistä eli ihan kohtuuannos, kun ajattelee, että ateria sisältää kuitenkin aika paljon parmesaania ja pecorinoa ja pastaa), lohkoperunoita (eivät kuuluneet suunnitelmaan, vaan napsin niitä muun perheen aterialta jääneeltä pellilliseltä.. tämä oli tämän päivän heikoin lenkki, hyvästi).

Kävin juoksemassa, ja minusta riippumattomista syistä lenkki jäi aiottua lyhyemmäksi. Viuhdin baletin pitäisi kestää 45 minuuttia, jonka verran siis juoksen yleensä torstaisin. Nyt Viuhti kuitenkin kaatui hallin pihassa kiirehtiessään balettiin juosten ja sai reiteensä niin kovat verinaarmut, että niitä putsatessa ja lasta lohduttaessa kului lenkkeilyaikaa sellainen kymmenen minuuttia. Ehdin siis juosta vaivaisen puoli tuntia ja 4,54 kilometriä, mutta eipä tällaisille voi mitään. Pääasia, että tyttö on kunnossa eikä esimerkiksi kaatunut peruuttavan auton alle.

Tiedossa on tapahtumantäyteiset kolme päivää. Opiskelen perjantai-illan ja lauantain, ja talkoilen luistelukilpailuissa sunnuntain eli isänpäivän. Raportoin siis varmaankin viikonlopun asioista vasta ensi viikolla, luulisin. Ainakin tiedossa on ruokatilityksiä ja muutamia reseptejä. Huomenna päivällä kokkailen kasviskaalikääryleitä (jotta muulla perheellä olisi miellyttävä hajumaailma täällä, kun olen itse poissa).

Ostetaan kilo itsekuria

En ole onnistunut kohtuuden tavoittelussani sen jälkeen, kun lauantaina leivoin pullaa. Hyvää mutta pahaa pullaa siis. Lauantaina söin liikaa pullaa, sunnuntaina pitsaa, maanantaina lopun pitsan, tiistaina pannukakkua mansikkahillon ja itse tehdyn jäätelön kanssa, keskiviikkona keksejä.

Nyt en ala toistaa täällä sitä, miten aion parantaa tapani; olen kertonut sen jo monta kertaa. Nyt vaaditaan sanojen sijaan tekoja. Aion sen sijaan kirjoittaa tänne jonkin aikaa kaiken, mitä syön. Ei se välttämättä kiinnosta ketään normaalijärkistä, mutta ehkä se auttaa minua tässä tavoitteessani.

Ihan sama oikeastaan, laihdunko ennen joulua vai en, kunhan vain saisin sen hyvän ja kevyen olon takaisin, joka minulla oli vielä viikko sitten.

Tänään tein hittiruoaksi kohonnutta avokadopastaa. Se oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Ohje löytyy googlaamalla. Tein myös pesto rossoa levitteeksi leivän päälle.

Mitali- ja kilojahdissa

Tänään oli Viuhdin kilpailut, ja mitalihan sieltä tuli, kuten tähän asti joka kerta. Nämä olivat kolmannet kilpailut ikinä, ja ensimmäiset tällä kaudella. Mahtaa olla lapselle isku, jos jollain kerralla ei saakaan kiiltelevää mitalia tai pokaalia.

No, lapsi metsästi lisää mitaleja, äiti ilmeisesti kiloja. Oli niin nälkä, kun palkintojenjako oli vihdoin ohi, että tilasin ABC:llä vuohenjuustopitsan. Puolikkaan jaksoin. Siihen kun lisää kotona mitalikahveilla syödyt keksit ja pullan, on olo aika turpea.

Leivoin eilen siis karjalanpiirakoita ja pullapitkoja, sillä ensimmäisiä tein Viuhdille matkaevääksi, toisia tein viikonlopun kunniaksi ja sen vuoksi, että halusin kokeilla, vieläkö onnistuisin siinä pullan letittämisessä. Onnistuin, ja syömisessä myös. Yli odotusten.
 Pistelin pullaa eilen koko päivän aika lahjakkaasti.

Noh. En anna tämän vastoinkäymisen masentaa. Sovin ystäväni kanssa, että alamme semmoista, että vain lauantaisin ja sunnuntaisin saamme herkutella, ja vain yhden herkun kumpanakin päivänä. Kuulostaako tutulta? Mutta nyt se olisi tarkoitus pitää myös. Ja nyt sen pidänkin, koska saan vertaistukea. Sovimme myös, ettei ole mitään poikkeuksia. Jos herkuttelemme viikolla jollain pullalla tai muulla sellaisella, se on pois viikonlopun herkuista. Eli toisin sanoen en syö herkkuja viikolla edes kylässä. En kyllä mielellään viikonloppuisinkaan, koska minua odottaa nytkin herkkuja kaapeissa ja pakastimessa jo monen viikon tarpeiksi.

Oikeasti olo on aika paha ja turpea, kun ruokavalio on nyt koostunut pitsasta ja pullasta. Tahdon sen hyvän, kevyen ja jo itsevarmemmankin olon takaisin!

Karibialainen sosekeitto ja ananassmoothie

Nämä ovat kevyitä reseptejä, ehkäpä sellaiseen päivään, jolloin on morkkis eilisestä ähkysyömisestä tai sitten muuten vain.

KARIBIALAINEN SOSEKEITTO

1 bataatti
1 porkkana
2 perunaa
iso viipale kurpitsaa
punainen chili
lime
suolaa
kookosmaitoa
1 rkl tuoretta korianteria

Keitä kypsiksi lohkottu bataatti, porkkana, perunat ja viipale kurpitsaa. Lisää joukkoon punainen chili pilkottuna ja siemenet poistettuna. Soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan limen mehu, suolaa ja tilkka kookosmaitoa. Kuumenna kiehuvaksi. Silppua keiton pinnalle tuoretta korianteria.

ANANASSMOOTHIE

1 iso lohko tuoretta ananasta
1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl kookoshiutaleita
1 rkl kauraleseitä
jäitä

Surauta tehosekoittimessa sekaisin ja nauti esimerkiksi treenin jälkeen.

Tofu-sienirisottoa, avokado-tomaattisalsaa ja sitruunakiisseliä

TOFU-SIENIRISOTTO

2 rkl oliiviöljyä
25 g voita
1 salottisipuli hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
325 g risottoriisiä
hyppysellinen sahramia tai kurkumaa, jos haluat
hieman suolaa ja vastajauhettua mustapippuria 4 rkl kuivaa valkoviiniä (ja vähän enemmän kokkausmaisteluun sekä ruokailuun)
7,5 dl- 1 l kasvislientä
450 g tuoreita sieniä tai pari kourallista kuivattuja
paketillinen haluamasi makuista tofua
1,25 dl parmesaania raastettuna

Sulata voi ja öljy suuressa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi, sahrami tai kurkuma ja hieman suolaa ja pippuria. Sekoita riisi voi-öljyseokseen. Lisää viini, sekoita ja lisää lientä sen verran, että risotto on kosteaa, mutta ei ui. Sekoita usein, sillä risotto tykkää siitä, että sitä sekoitetaan. Pidä riisi koko ajan hieman kosteana lientä lisäämällä. Riippuu käyttämäsi riisin keittoajasta, kuinka kauan risotto kypsyy, mutta minun riisiäni kypsennettiin pakkauksen mukaan 18 minuuttia. Tein niin, että kypsensin riisiä kymmenen minuuttia, sitten lisäsin kuivatut suppilovahverot uuden nestelisäyksen yhteydessä. Kun risotto on melkein kypsää, lisää tofukuutiot joukkoon. Kun risotto on kypsää, lisää parmesaani ja sekoita. Maista.

AVOKADO-TOMAATTISALSA

Mietin, mihin käyttäisin guacamolesta jääneet avokadot sekä pöydällä nököttävän korianterin. Silloin muistin tämän reseptin, josta muistan pitäneeni. En ollut väärässä. Minulla on tästä reseptistä myös sellainen muisto, että mieheni kysyi, oliko tämä ruoka käynyt tiskivedessä, koska maistui niin kummalliselta. Hän ei ilmeisesti ollut ennen maistanut korianteria. Noh, tällä kertaa tein viisaasti ja en tarjonnut salsaa muulle perheelle. Minulle siitä riittää vielä huomiseksikin.

2 avokadoa
2 tomaattia
2 rkl sitruunamehua
1 pieni uusi sipuli varsineen tai esimerkiksi salottisipuli
n. 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna 1/2 tl suolaa

Halkaise avokadot. Poista kivet. Kuutioi hedelmäliha ja purista päälle sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi. Tee tomaatteihin syvä ristiviilto ja purista siemenet ja neste pois. Poista kanta samalla. Kuutioi tomaatin malto. Hienonna sipuli varsineen sekä tuore korianteri. Yhdistä kaikki salsan raaka-aineet ja mausta suolalla.

SITRUUNAKIISSELI

1 litra vettä
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
3-4 sitruunan mehu

Mittaa kattilaan kaikki muut aineet paitsi sitruunamehu. Sekoita hyvin. Kuumenna seosta koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Älä keitä. Lisää sitruunamehu. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä. Pehmennä makua halutessasi kermavaahdolla.

Kokkailu käy kuntoilusta

Olen kokannut tänään seuraavaa: 1. sämpylöitä 2. vaniljajäätelöä (nautittavaksi lättyjen ja mansikoiden kanssa joskus lähitulevaisuudessa) 3. avokado-tomaattisalsaa 4. tofu-suppilovahverorisottoa 5. sitruunakiisseliä 6. jauhelihamurekekääryleitä ja 7. perunamuusia Aion vielä tehdä kuntosaliharjoituksen päätteeksi ananassmoothien ikään kuin palautusjuomaksi. Olen lopettanut heraproteiinijauheen tankkaamisen treenien jälkeen (lue Kyrö-teksti), mutta hyvähän se olisi jotakin proteiinipitoista saada lihaskuntotreenin tai juoksulenkin jälkeen. Minä kun en palaudu jauhelihakastikkeella, koska toimin pelkällä kasvisruokavaliolla.

Tänään oli lähtenyt jo se puoli kiloa, jonka eräpäivä oli maanantaina. Nyt on haasteena pitää se poissa maanantaihin asti, jolloin on ratkaiseva punnitus. Hulluhan olen, kun tuijotan noin päiväpainoihin, mutta jotenkin tätä on koko ajan kontrolloitava. Olen näköjään syönyt aika kevyesti ja keittolinjalla, koskapa tämänpäiväinen risotto-salsa-sämpylä-sitruunakiisseliateria tuntui aika raskaalta. Sallittakoon se silti, sillä olen syönyt koko ajan aika terveellisesti.

Kun olin lokakuulaihiksella, teki mieli koko ajan erilaisia juttuja, esimerkiksi karibialaista eli eksoottista ruokaa ja toisaalta sitten intialaista eli mausteista ruokaa. Niitä toki tekee mieli vieläkin, varsinkin jos uppoudun tutkailemaan uutta intialaista kasviskeittokirjaani, mutta nyt tänään mielitekoni ovat aika suomalaisia. Tämä on ikään kuin muodikasta homingia eli kotoilua ruoan muodossa. Haluaisin esimerkiksi kokeilla, mihin vihannesmurekkeeseen sopisi täytteeksi luumu, tiedättehän ne klassikkomurekerulllat, joissa on kuivattua luumua täytteenä, joka tietenkin siitä uunissa vetreytyy vähemmän kuivaksi. Tahtoisin tehdä sen ruoan kasvisversiota ja tarjota sitä samettisen perunamuusin kanssa ja syödä jälkiruoaksi jotain kotoista kiisseliä. Selvää homingia siis. Villasukat vain jalkaan ja käsitöitä tekemään ruoan päätteeksi. Siis kunhan siihen asti pääsen.

Tämänpäiväinen risotto, jonka tein suppiksista ja tofusta, sai innoituksensa pikkujouluista Oluthuone Esplanadissa, jossa söin tätä annosta. Minun versioni ei nyt ole kermainen, sillä tahdoin ensin oppia tekemään ihan perusrisoton. Minun versioni ei välttämättä ole myöskään aivan täsmälleen klassikkorisotto, vaan yhdistelin siihen kaikkien käsiin saamieni risotto-ohjeiden parhaat palat. Kirjoitan reseptin tänne seuraavaksi yhdessä muutaman muun reseptin kanssa. Yritän suunnitella tänne reseptit ikään kuin menukokonaisuuksiksi, jotka voi toteuttaa yhdellä aterialla kaikki tai sitten erikseenkin. Pidän kovasti menujen suunnittelusta. Ihan niin paljon aikaa minulla ei tällä hetkellä ole, että voisin suunnitella ja toteuttaa alku-, pää- ja jälkiruoat, mutta suunnittelen kuitenkin pääruoan ja sille lisukkeet ja jälkiruoan.

Yritän vertailla tuotteita kaupassa ja ostaa sellaista, jossa on vähiten lisäaineita. Erikoista oli, että eräässä luomuvehnäjauhossa oli jauhonparannetta, oliko se E300 vai E330. Miten niin luomua? Tutkin asiaa, ja löysin kuin löysinkin sekä vehnäjauhon, täysjyvävehnäjauhon ja ruisjauhon, joissa oli pelkkää vehnää ja ruista. Hinnassa ei ollut suurta eroa.

Miksi niin paljon hälyä jauhoista? Ajattelin kotoilla huomenna ja leipoa elämäni toisen lettipullapitkon ja karjalanpiirakoita. Aion, vaikka olenkin väsy tämän päivän kokkailuista. Viuhdilla on kilpailut sunnuntaina, ja karjalanpiirakat ovat hyvää ja täyttävää matkaevästä.

Leivätöntä pöytää ja tyhjiä uhkauksia

Olen laihtunut tasaiseen tahtiin, vaikken ole enää tiukalla lokakuulaihiksella vaan leppisammalla ranskatar-ruokavaliomuutoksella. Nyt on tippunut kolme kiloa. Asetin itselleni tavoitteen, että saisin puoli kiloa viikossa pois. Se tarkoittaisi sitä, että olisin jouluna ihannemitoissani. Saa nähdä nyt, sillä en ole itselleni kovin ankara. Olen pari päivää syönyt tekemiäni aurajuustosarvia, leipäkoneleipää ja äidin leipomia sämpylöitä hiukan liikaa, joten päätin eilen illalla, että pitäisin tänään leivättömän päivän. Leivätön päivä jäi leivättömään aamiaiseen, jolloin söin rasvatonta, maustamatonta jogurttia Femisoija-jauheen kera. Lounaan linssi-kookoskeitto huusi jo seurakseen yhtä aurasarvea ja muutamaa guacamolella päällystettyä Väinämöisen palttoonnappia. Illallinen venähti kahdeksaan, ja silloin kruunasin karibialaisen sosekeiton paitsi sämpylällä, myös lasillisella punaviiniä. Mutta mikäs siinä. Kunhan paino ja rasvaprosentti jatkavat laskuaan, olen tyytyväinen. Jos sen sijaan maanantaihin mennessä ei ole -3,5 kg lähtenyt, rankaisen itseäni jollain. Siihen asti menee mukavasti näin.

Ai miten? No, syön kuten ranskattaret: neljän tunnin välein pienen aterian. Aterioita on kolme päivässä. Ruoan on hyvä olla arkena vähärasvaista ja terveellistä, viikonloppuna voin joustaa. Voin syödä vaikka joka päivä jälkiruoan, mutta senkin on hyvä olla arkena terveellinen. Lauantaisin ja sunnuntaisin saan vaikka palan kakkua tai pallon jäätelöä.

Liikun kuten lokakuulaihiksessa, koska pidän tästä rytmistä, ja se tuntuu tekevän minun kropalleni hyvää. Maanantaisin on jumppa, tiistaisin juoksulenkki, keskiviikkoisin kuntosalitreeni, torstaisin juoksulenkki, perjantaisin kuntosalitreeni, lauantaisin juoksulenkki ja sunnuntaisin venyttely.

Piirsin tänään kuvaajan painokehityksestäni lokakuun ajalta, ja se näytti tietenkin motivoivan laskevalta. Toivottavasti suunta jatkuu, sillä nyt, kun saan itse päättää, mitä syön, on helppoa huijata itseään ja kasvattaa ruokamääriä. Yritän kuitenkin pysytellä kohtuudessa.

Yksi pahe on hiipinyt Titiuun myötä takaisin, nimittäin lasten jämien syöminen. Äskeisellä iltapalallakin söin ohimennen liiskatun mutta silti mielestäni hyvin houkuttelevan banaaninpuolikkaan. Pitäisi hokea kuin mantraa: olen äiti, en jätemylly..

Katherine Pancol: Kilpikonnien hidas valssi

Kun luin Katherine Pancolin edellisen kirjan, Krokotiilien keltaiset silmät, muistan ajatelleeni, että on kummallista, että ranskalaisessa kirjassa ei puhuta ruoasta juuri lainkaan. Saatan olla tietenkin väärässäkin. Kilpikonnien hidas valssi -teoksessa ruoka jäi myös vähälle huomiolle. Ehkä, kun oikein muistelen, tämän kirjan edeltäjässä kuvattiin samaa kuin tässäkin: ruokailutottumukset myös keittiöculinarian mekassa, Ranskanmaalla, ovat muuttuneet. Ehkäpä luemme seuraavaksi kirjan: Ranskattaretkin lihovat, kiitos pikaruokakulttuurin.

No, Mäkkiin tai Burger Kingiin eivät kirjan henkilöt menneet. Sen sijaan he olivat jonkinlaisella nestepaastolla. Tämän päättelen siitä, että he joivat kaiken aikaa jotakin, mutta syömiset olivat tuon 752-sivuisen kirjan lehdillä harvinaista herkkkua.

Kirja kertoo Joséphinesta, tämän kahdesta tyttärestä, kylmäkiskoisista äidistä ja sisaresta sekä sisaren ex-miehestä ja pojasta sekä joukosta ystäviä ja kylänmiehiä. Kirja on, toisin kuin edeltäjänsä, murhatarina.

Kirjassa juodaan Coca-Colaa (s. 31), viskiä (s. 39), alkoholia humaltumistarkoituksessa ja tarkemmin määrittelemättä (s. 106 ja tämäkin on niin epäranskalaista, että!), cappuccinoa (s. 237), kahvia (s. 325), samppanjaa (s. 341 ja vihdoinkin ranskattarien juoma!), viiniä (s. 352 ja tässä yhteydessä viiniä kutsutaan viinaksi, mikä on niin pöyristyttävän moukkamaista, että todella epäilen kirjailijan ranskalaisten sukujuurten aitoutta), teetä (ja tämän kanssa teeleipää, hip hei hurraa, s. 458), minttumehua (s. 496), bordeauxia (s. 503, ihanaa, vihdoinkin!) ja minttuteetä (s. 541).

Kirjan ruokailuhetket eivät ole niin tiheässä kuin juomiset. Tuntuu kuitenkin, että näihin muutamiin ruokailu- tai ruoanvalmistushetkiin on ladattu tunnetta:

" Josiane hääri kolmella emalikerroksella päällystetyn valurautaisen Aga-hellan äärellä. Hän paistoi miehelleen kananmunaa. Kevyen harsomaisessa, vaaleanpunaisessa aamutakissaan hän kokkasi näppärästi kulmat totisessa kurtussa. Hän osasi paremmin kuin kukaan rikkoa munan kuumalle pannulle, hetkuttaa niljaista valkuaista, kuullottaa keltuaista ja rikkoa sen, kääntää koko munan, liikuttaa sitä jälleen, ja lorauttaa lopuksi hienolla ranneliikkeellä sen päälle tilkan balsamietikkaa ja tarjoilla kokonaisuuden lämmitetyltä lautaselta. Kromatussa neliaukkoisessa Magimix-paahtimessa paahtui pellavansiemenillä höystettyjä muhkeita täysjyväleipäviipaleita. Maukas, suolattu normandialaisvoi ui vanhanaikaisessa voirasiassa, ja kultareunaisella valkoisella lautasella oli kinkkua ja lohenmätiä." (s. 53-54.) Toisessa perheessä syödään pelkkää paahtoleipää samaan aikaan aamiaiseksi kuin ohimennen (s. 68).

Nykykulttuuri tunkee ranskalaisiinkin koteihin. Elokuviin mennään popcornien kanssa (s. 105) ja päähenkilö Joséphine on kotona t-paidassa, jossa lukee KUOLEMA HIILIHYDRAATEILLE. Siis oikeasti, ranskatar syö mitä haluaa, varsinkin tuoretta leipää eikä ikinä karppaisi. Eihän?? Hei älkää rikkoko myyttiäni hoikkana pysyttelevästä ranskattaresta, jolle syöminen on nautinto, ei rangaistuksen ja häpeän aihe, kuten meille.

Kirjan merkityksellisin ruokaelämys liittyy päähenkilö Joséphinen rakastumiseen. Hän on juuri kokkaamassa joulukalkkunaa armanjakkitäytteineen jouluvierailleen, kun mies, johon hän rakastuu, suutelee häntä vasten uuninluukkua. Koko aterian valmistuksen ajan hän on käynyt läpi ihmissuhteitaan, kunnes kaikki tiivistyy kalkkunan täytteen makuiseen suudelmaan vasten kuumaa uunia. (s. 133-174.)

Toinen merkittävä ruokailutilanne uuninluukkusuudelman jälkeen on se, jolloin Joséphine rohkaisee mielensä ja yllättää miehen, johon  hän on rakastunut, tämän aamiaispaikassa. Hän kiertelee korttelia ympäri kerta toisensa jälkeen, kunnes mies on aamiaisella kahvilassa. (536.)

Teoksessa on myös muutamia muita syömiskohtauksia. Päähenkilö käy esimerkiksi päivällisellä entisen isäpuolensa ja tämän uuden avovaimon luona (s. 188). Siellä päivällistä hallitsee ihmenerovauva, joka osaa jo ennen puheen oppimista lukea ja ymmärtää monia kieliä:

" Lounas oli menestys. Pöydän päähän pantu Juniori istui syöttötuolissaan kuin linnanherra. Hän piteli tuttipulloa kädessään, takoi istuimensa heloja ja ilmoitti tahtonsa. Hän halusi, että pöytä oli kunnolla katettu, että lasit, veitset ja haarukat olivat omilla paikoillaan; ja jos joku vieraista rikkoi niiden suoran rivistön, hän takoi tuolia tuttipullolla, kunnes syyllinen korjasi virheensä."

Joséphinen ja tämän tyttären Zoen riita on kuvattu ruokailutilanteessa. Zoe mököttää, leikkaa konemaisesti leipää, syö kanansa ja kiittää, mutta kaikki lämpö on poissa, sillä Zoe ei hyväksy äidin uutta miesystävää. (261-262).

Ruokailu on myös vallankäyttöä. Joséphinen kalseankylmä sisar Iris tahtoo nähdä Joséphinen omien tarkoitusperiensä vuoksi, mutta siirtää lounastreffejä kolmasti ja pistää Joséphinen odottamaan ravintolapöydässä. (s. 305.) Iris saa maistaa omaa lääkettään, sillä mies, johon hän ihastuu, käyttää valtaansa häneen ruoan kautta ja pakottaa Iriksen syömään pelkkää kinkkua ja valkoista riisiä (s. 658.)

Joséphine tutustuu talonsa ovenvartijaan, auttaa tätä kunnostamaan asuntonsa, minkä jälkeen asunnossa järjestetään juhlat. Juhlissa tarjotaan viiniä, Coca-Colaa, samppanjaa, anjovisleipiä ja kanankoipia. (430.) Saattaa olla, että juhlissa syötiin muutakin, mutta sitä ei tarina kerro.

Yksi merkillepantava seikka on, että erästä Lontoon hotellia kuvataan makeisrasian näköiseksi (s. 519). Ihanaa, ruokakielikuvia lisää! Sellainen löytyykin sivulta 620, jossa Iris ajattelee treffiseuransa puhuvan kuin Michelinin opas, kun tämä vertailee treffiravintoloita.

Joséphinella on tapana puhua tähdille, ja eräänä päivänä hänen kuollut isänsä varoittaa häntä liukastumasta varjoissa lymyävään appelsiiniin. Joséphine pitää tätä vertauskuvana, mutta liukastuu kuin liukastuukin oikeaan appelsiiniin hotellin lattialla.

Kun Joséphinella on surua, on onni, että hänellä on ystävä, joka leipoo hänelle lohtukakkua (s. 720). Jokaisella pitäisi olla yksi sellainen ystävä. Minun kakussani voisi olla suklaata pinnalla. (vink vink.)

Kirja päättyy ruokakuvaukseen. Löytökoira, jonka Joséphine on ottanut huostaansa, yritetään vokotella hänen luotaan appelsiinikeksipaketilla. (s. 746-749.) Sen, valitseeko koira appelsiinikeksit vai Joséphinen, voitte lukea itse, mutta sen vain sanon, että olisin tehnyt koiran kanssa aivan samoin!

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -teoksessa mies on jäänyt yksin, kun vaimo on joutunut sairaalaan. Miten käy miehen, joka on tottunut siihen, että vaimo hoitaa sisätilat, mies ulkopuolen? Aluksi mies näkee nälkää ja muistelee mennyttä aikaa, jolloin oli ruokaa:

"Emäntä nosti uunista padan, joka siirtyi suun kautta suoraan pölinäksi ja leppoisuudeksi" (Kyrö 2012, 14).

Muisteltuaan ja nähtyään nälkää tarpeeksi mies ryhtyy miettimään, miten oppisi itse tekemään ruokaa. Hän etsii keittokirjaa, mutta ei löydä sopivaa. Mies haluaa lihaa, ei soijaa eikä eksoottista ruokaa. Tällaista keittokirjaa ei kirjastosta enää löydy.

"Tiedetään mistä ruokakirjaongelmassa on kyse. Ihmiset luulevat hallitsevansa helpot kotiruuat ja siksi pitää tehdä Vaikeaa kaukoruokaa -kirjoja. Aina on oltava matkalla, kotonakin, ja hinkumassa muualle, vaikka riittävä elämä on käden ulottuvilla. [---].
     Ruokakirjoissa pitäisi olla hyviä ohjeita ja huonoja kuvia. Nyt on niin koreat kuvat, ettei kukaan saa omista keitoksistaan vastaavaa. " (Kyrö 2012, 17-18.)

Mielensäpahoittaja opettelee kokkaamaan ja on jonkin aikaa tyytyväinen, kunnes menee ostamaan HK:n kevyttä juustomakkaraa tavallisen sinisen sijaan:

"Miksi selviä asioita sotketaan? Miten niin Kokoomus on työväenpuolue? Jos haluan makkaraani juustoa, osaan itse työntää juuston kyrsään. Asiat sotketaan nuorisoa varten tehtaassa valmiiksi. Nuoriso ei opi itse sotkemaan. Jos ei sotke, ei tiedä järjestyksestä mitään. [---]. Juusto-kevytmakkarasta on hyvin lyhyt matka niihin ylisyömis-oksentelu-tauteihin, kouluhaluttomuuteen, pitkäaikaistyöttömyyteen sekä muiden syyllistämiseen. " (Kyrö 2012, 47.)

Irvaillaan teoksessa myös urheilijoiden litkuille:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun hiihtäjä joi palautumisnestettä. Tavallinen ihminen palautuu todellisuuteen jauhelihalla. Mies palaa sodasta, lapsi koulusta, emäntä synnytyksestä. Ei turhaa puhetta, vaan kuoritut perunat ja kastike lautaselle." (Kyrö 2012, 73.)

Kyrö tarkastelee ihmisen olemusta oivaltavasti ja hauskasti kärjistäen ruoan kautta. Hän ihmettelee lasten tapaa syödä maissihiutaleita, pohtii aidon, oikean puuron oikeanlaista olemusta ja lisää:

" Voisilmää ei saa unohtaa. Lapsille sallittakoon hillosilmä ja maidot reunoille. Jos aikuinen vielä tekee samaa, niin liian helpolla on elämästään päässyt.Ei ole tosiasiat selvinneet vaan edelleen keskitytään erikoisuuksiin." (Kyrö 2012, 77.)

Mielensäpahoittaja paheksuu jatkuvasti nuorison tapaa syödä erikoisuuksia. Miniän keitokset saavat tylyn tuomion:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun miniä kutsui kalapuikkoja kalaksi. Kyllä ovat keltaiseen röpelöön piilotettua perkausjätettä." (Kyrö 2012, 84.)

Kyrö ennustaa myös tulevan ekokatastrofin mielensäpahoittajan suulla:

"Kun lähiaikoina loppuu tuo polttoaine ja liikkuminen vähenee kattamaan vain välttämättömät reissut, niin on ihminen ongelmissa. Ei voida enää laivata toiselta puolelta maailmaa tonneittain latva-artisokkaa ja simpukoita." (Kyrö 2012, 106.)

Moni kohta teoksessa osui ja upposi minunlaiseeni ituhippiin. Osasin jopa nauraa itselleni kirjaa lukiessani. Ihan niin vakuuttava ei kirja kuitenkaan ollut, että vaihtaisin rehuni pihvikarjaan. Silti Kyrö on hauska:

" Pääruokana salaatti tekee ihmisen vihaiseksi. Olen nähnyt kaupungissa ja meteorolokeina niitä naisia, jotka pelkällä salaatilla elävät. Sen takia säätiedotuksissa käytetään nykyisin kaikenlaista teknolokiaa, koska eivät emännät jaksaisi nostaa kättään taikka kiinnitellä makneettiaurinkoja taikka pilviä sääkarttaan." (Kyrö 2012, 118.)

Saanpa Kyröltä osani myös dieeteistäni:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun miniä kertoi ryhtyneensä karpoamaan. [---]. Eilen oli voi syntiä, nyt se loppuu kaupasta kuin pitkät kalsongit joulusesonkina, koska onkin muotia. Kyllä en ymmärrä.
     Edellisessä tieetissään miniä luuli olevansa sotavanki. Söi litkuja ja joi pahanhajuista porkkanamehua. Oli äkäinen tai apea.
     Pitää ihmisen ymmärtää yksinkertaisimmat asiat, sitten ymmärretään monimutkaisetkin. Kuluta enemmän kuin syöt. [---]. Kyllä ei ole ruoka ongelma, vaan se että käyttötarkoitus on käsitetty väärin. Se on polttoaine. Sillä ihminen liikkuu, ajattelee ja tuottaa. [---]. Mutta nyt ihminen tankataan täyteen ja sen jälkeen se istuu sohvalle. Liikunto on siitä istuma-asennosta makuuasentoon meneminen. Ja tämän jälkeen tankataan ihmiskulkuneuvoa vileä lisää." (Kyrö 2012, 125-127.)

Kiitos Kyrö! Ja lopuksi vielä lisää ajattelemisen aihetta:

"Mitä Hennalan vankileirillä olisi vuonna 1918 sanottu rasvaimusta? Olisiko otettu kuvia, että tässä herra vanki ennen ja jälkeen kuritushuonetuomion? Viisikymmentä kiloa hoikempana, elämänhalunsa ja järkensä kadottaneena?" (Kyrö 2012, 127.)

Linssi-kookossosekeitto, guacamole ja ananasunelma

Näissäkin resepteissä on karibialaisia makuja. Varsinkin kookoksiseen linssikeittoon olen ihastunut, vaikka Marttojenkin joskus Aamulehdessä ilmestynyt linssikeittoresepti on kovassa käytössä.

Linssi-kookossosekeitto

Tarvikkeet:
2 isoa sipulia
n. 5 valkosipulinkynttä
6 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl chilirouhetta, jauhetta tai 1 rkl chilikastiketta
2 dl punaisia linssejä
4 dl kookosmaitoa

Kuullota sipuleita öljyssä hetki. Lisää vesi, suola ja chili ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää joukkoon linssit ja keitä seosta 10 minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Soseuta. Koristele korianterilla tai muulla yrtillä.

Huomasin kaupassa, että aika monet kookosmaitomerkeistä sisälsivät jos jonkinlaista lisä- ja säilöntäainetta. Luomuversio oli lopussa, mutta onneksi huomasin, että Santa Marian Extra Creamy Coconut Milk Thailand ei sisältänyt mitään ylimääräistä. Sitä myydään pahvisissa 200 ml:n tötsissä. Tämä muille tällaisille lisäainekarttelijoille tiedoksi.

Guacamole

En yritä väittää, että guacamole olisi karibialainen ruoka, mutta se sisältää makuja, kuten avokado ja chili, joita Karibian alueella käytetään paljon. Lisäksi karibialainen ruoka on sekoitus useista eri kulttuureista. Siksi guacamolekin saa paikkansa tässä karibialaisten ruokien sarjassa. Tarjosin sitä ystävälleni Väinämöisen palttoonnappien päällä, eli kovin suomalaisessa ympäristössä.

2 kypsää avokadoa
2 punaista chiliä, siemenet poistettuina
1 valkosipulinkynsi
1 salottisipuli
2 rkl oliiviöljyä
yhden sitruunan mehu
suolaa
sileälehtistä persiljaa koristeluun

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra sisus lusikan avulla kulhoon. Lisää chili, valkosipuli ja sipuli paloina joukkoon yhdessä oliiviöljyn ja sitruunamehun kanssa. Soseuta tehosekoittimella tai sauvasekoittimella. Lisää makusi mukaan suolaa. Karkeamman seoksen saat, jos survot avokadon haarukalla ja lisäät muut aineet käsin hienonnettuina.

Ananasunelma

Olin keittänyt jostain syystä riisiä viikonloppuna koko komppanialle, joten etsiskelin sellaista reseptiä, johon ylijäämän voisi käyttää. Löysin Penninvenyttäjän keittokirjasta (Marttaliitto ry) jälkiruokareseptin nimeltä Ananasunelma. Jotenkin jostain lapsuudesta muistan jonkin jälkiruoan, johon käytettiin riisiä. Tämä se ei ollut, mutta riisin sain mukavasti käytettyä. Sopii karibialaiseen ruokavalioon tämäkin jälkiruoka.

4 dl keitettyä riisiä
1 prk ananasmurskaa
2 dl maustamatonta jogurttia
1/2-1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 dl vispikermaa

Sekoita keitetyn riisin joukkoon ananasmurska, jogurtti, sokeri ja vaniljasokeri. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää muiden aineiden joukkoon. Koristele ananaspaloilla ja tarjoa mahdollisimman kylmänä.

Karibialainen munakokkeli ja paputahna

Olen kokkaillut joka päivä jotain minun kitudieettini päätyttyä, ja pääpaino on ollut siinä, että tekemäni ruoka on maukasta ja hyvää mutta melko vähärasvaista ja terveellistä. Kirjoittelen nyt tänne kokkaamieni ruokien reseptejä. Ehkä myöhemmin lisäilen myös kuvia. Nyt en.

Karibialainen munakokkeli

Kuullota puolikas pieni sipuli ja puolikas pieni paprika pannulla. Lisää kananmunia nälän mukaan, pippuria ja suolaa. Sekoita, kunnes muna on hyytynyt.

Karibialainen paputahna

Kuullota pannulla sipulia ja valkosipulia ja lisää purkillinen kidneypapuja liemineen. Kuumenna, kunnes ainakin puolet nesteestä on haihtunut. Lisää hieman sitruunamehua ja oliiviöljyä sekä hieman juustokuminaa ja viipale chiliä. Jauha tehosekoittimella/sauvasekoittimella tasaiseksi.

Pikkujoulut ja elämää sen jälkeen

Eilen oli minun opiskeluryhmäni pikkujoulut. Siihen päättyi samalla lokakuulaihikseni, vaikka lokakuuta on vielä jäljellä. Oli jo aikakin.

Vietimme pikkujouluja Tampereella Oluthuone Esplanadi -ravintolassa. Söin ihanan kermaista tofu-sieni"risottoa". Sen nimi oli lainausmerkeissä siksi, että risotto oli tehty speltistä, ei riisistä. Entä speltitto? Spelsotto? Spelttö? Joka tapauksessa ruoka oli jo ihanan tuoksuista, ja haistelin sitä kauan, ennen kuin iskin kiinni. Haisteluun kannatti käyttää aikaa, sillä ruoka oli höyryävän kuumaa. Ruoan olisi saanut myös vegaanisena. Täytyy myöntää, etten ole koskaan tehnyt risottoa rai spelttöä, mutta aion korjata puutteen taidoissani lähiaikoina, sillä niin hyvää ruoka oli. Mikä osuus oli sitten pitkän laihiksen päättymisellä makuelämyksessä, en tiedä, mutta taivaallista oli! Join ruoan kanssa Plevnan viisiprosenttista simaa, joka maistui kevyen maltaiselta. Jälkiruoan olisin lopulta ottanut, vaikkei kukaan olisi syönyt seurana, mutta onneksi söi. Söin Tampereen jäätelötehtaan vaniljajäätelöä kuusenkerkkäsiirapilla. Jäätelö oli hyvää, muttei niin vaniljaista kuin itse tekemäni. Kuusenkerkkäsiirappi oli täyteläisempää kuin kuusenkerkkäjuoma, jota olen joskus maistanut.  Ihana päätös ankealle dieetille! Sitten join vielä kolme siideriä illan mittaan ja matkasin yhden bussilla kiltisti kotiin.

Tänään olen ollut esimerkillinen kohtuusyöjä. Aika karibialainen myös. Olen syönyt:

Aamupalaksi minisämpylän oivariinilla ja paprikalla ja vaihtanut aiemmat latet rasvattomaan maitoon tehtyyn  cappuccinoon, sillä siinä on vähemmän maitoa.

Lounaaksi söin yhden munan karibialaisen munakkaan ja minisämpylän karibialaisella paputahnalla päällystettynä. Jälkiruoaksi join päivän toisen cappuccinoni.

Kävin 9,3 kilometrin juoksulenkillä. Pidensin siis entistä lenkkiä kahdella kilometrillä, ja ajattelin juosta tämän uuden, pidemmän lenkin aina, kun vain on neljän vartin sijaan tunti aikaa. Juoksu kulki kevyesti eilisen "risoton" avulla. Lenkin jälkeen join heraproteiinidrinkin lokakuulaihiksen tapaan.

Illalla keitin ohrapuuroa eksoottiseen mehuun, mutta söin sitä vain puoli kupillista. Ei ollut niitä kaikkein gourmeinta kokkauskokeilua. Tämän jälkeen olen juonut vain lasillisen Ripassoa.

Olen syönyt tänään harkiten vähän, vähärasvaista, proteiinipitoista ruokaa ja kiinnittänyt huomiota vihannesten syöntiin. Lokakuulaihiksesta tuttu nälkä on vaivannut, joten ihmettelen, jos pudottamani kaksi kiloa tulevat nyt dieetin päätyttyä takaisin. Yritän syödä siten, että paino jatkaa laskuaan. Viisi kiloa pitäisi vielä saada pois.

Kirjoitan lähiaikoina superhelppojen karibialaisen paputahnan ja munakkaan ohjeet. Ne ovat molemmat hyviä pikaruokia, jos kaapista löytyy muutamia tarvittavia aineita.

Lokakuulaihdutus, 25. päivä

Olen tullut ulos kaapista. Siis ruokakaapista. En ole tänään lipsunut. Eilisestä muutaman kuivahedelmän napsimisesta sakotettiin tänä aamuna kilon verran puntarilla. Siis muutama kuivahedelmä on ehkä vähän alakanttiin, mutta en mä niitä sentään kiloa syönyt.

Tänään olen syönyt tunnollisesti melkein mitä pitikin. Iltapala jäi kyllä väliin, koska ei ollut nälkä. Söin kaikki ruoat myöhässä, ja nyt en enää jaksa. Väsyttää enemmän kuin nälättää.

Kävin tänään 45 minuutin kävelylenkillä ja 45 minuutin juoksulenkillä. Ehkä saan sillä vähän anteeksi eilisiä napsimisiani. Ehkä huomenna voin jo lakata tuntemasta huonoa omaatuntoa.

En varmaankaan ehdi raportoida loppua lokakuulaihdutustani. Opiskelen huomisillan ja lauantaipäivän ja pikkujouluilen lauantai-illan. Pikkujouluissa heitän hyvästit dieetille. Olen jo valinnut ruokalistalta kasvisrisottoa ja jos vain joku muukin ottaa jälkiruokaa, syön Tampereen jäätelötehtaan jäätelöä. Nam. Raportoin sitten seuraavaksi sellaisia, miten yritän pitää karistetut kaksi-kolme kiloa poissa ja karistaa jouluun mennessä vielä muutaman lisää. Jos karistaisin puoli kiloa viikossa, olisin jouluna tavoitepainossani. Vaan ei se taida ihan niin mennä. Sitä paitsi, kuka hullu nyt jouluksi laihduttaa? Silloinhan saa kaiken korkojen kera takaisin.
Ai niin, mutta enhän mäkään enää lauantaina laihduta.
Mähän vain muutan elämäntapojani.

Lokakuulaihdutus, 24. päivä

Ihanaa, kohta saan keksiä teksteilleni vaihtelevampia otsikoita. Tänään vaaka näytti jo -2.7 kg, eli hyvin menee vielä. Tosin taas tänään olen syönyt asioita, joita ei pitänyt ja jättänyt syömättä asioita, joita piti. Siivosin kuiva-ainekaapin, joka oli niin täynnä, ettei sieltä enää löytänyt mitään. Syykin selvisi, tai seuraus.  Koska en ollut löytänyt mitään, olin ostanut aina uutta. Nyt siivotessani löysin esimerkiksi kuusi (kyllä, kuusi!) pussia korppujauhoja ja kolme mannaryynipakettia. Teen usein vispipuuroa, mutta että niin paljon? Siinä siivotessani jouduin availemaan niitä eilisiä hedelmä- ja pähkinäpusseja, että sain selville, missä oli mitäkin. En minä niitä mielestäni hirveästi maistellut, mutta vaikka olin syönyt aamupalarahkani noin seitsemän aikaan, söin lounaan vasta ennen kuutta.Ei vain ollut nälkä. Sitten tein salitreenin ja join palautusjuoman, ja nyt näyttää siltä, että välipala, päivällinen ja iltapala jäävät väliin. En minä niitä tarkoituksella jätä, mutta kuivatut hedelmät ja pähkinät näköjään pitävät nälkää aika hyvin, varsinkin, jos on tottunut kaaliin ja vähärasvaiseen kalaan.

Ote siis selvästi lipsuu. Nyt koitan tsempata ja jaksaa, koska tätä dieettiä on jäljellä enää 2,5 päivää. Huominen on sellainen, että olen koko ajan menossa. Ei siis tule kaiveltua kaapeista mitään ylimääräistä. Sitä paitsi kaappi on nyt siisti, sieltä löytää etsimänsä kaivelemattakin.

Lokakuulaihdutus, 23. päivä

Viikon ruokasitaatti:

” En syö mitään, jolla on kasvot". 

-  Linda McCartney

Tämän sitaatin innoittamana olen tänään pohtinut, pitäisikö minun lopettaa kalan syöminen kokonaan. Olen syönyt kalaa sen terveellisyyden vuoksi, vaikka muusta lihasta olenkin luopunut. Silti kaiken aikaa puhutaan siitä, mitä kalaa olisi turvallista ja eettistä syödä. Ei kasvatettua, ei Itämeressä kasvanutta, ei liikaa järvikaloja, ei uhanalaista tonnikalaa, ei Norjassa kasvanutta ja Kiinassa muoviin pakattua... Nyt tällä hetkellä ainakin olen niin kypsä kalan syömiseen, että voisin hyvin lopettaakin. Mutta en päätä mitään. Syön, jos sitä jossain tarjotaan ja on sosiaalinen pakko. Kotona ehkä en.

Tein tänään välipalapatukoita liikkuville lapsilleni. Ohjeen löysin ilmaisjakelulehti Huilista (5/11). Patukoita kehutaan lehdessä kaupan vastaavia paremmiksi, mikä ei tietenkään ole paljon, mutta kuten Tiuhti osuvasti totesi, niistä tuli "jos pitäis valita, niin enemmän pahaa kuin hyvää."

Tuossa on kuva koko levystä, joka paistettiin uunissa. Jäähtyneenä se sitten leikattiin patukoiksi. Niissä oli rouhittuja pähkinöitä, marjoja ja hedelmiä yhteensä 7 dl. Luulen, että vähempi olisi riittänyt. Ajattelenkin seuraavaksi testailla ja tuunata, onnistuisinko hedelmiä vähentämällä ja jotakin lisäämällä tekemään vähemmän raskaita patukoita. Lisäksi ohjeessa käskettiin pitää patukkalevyä uunissa 30-40 minuuttia. Jo kahdenkymmenen minuutin jälkeen massa oli mielestäni tarpeeksi ruskea, mutta pidin sitä vielä uunissa tunnolliset 10 minuuttia. En nyt laita tuota ohjetta tänne, koska patukat eivät olleet niin supereita. Titiuu kyllä tykkäsi, ja Viuhti halusi treenien jälkeisen patukan lisäksi vielä toisen iltapalaksi, mutta tahtoisin laittaa tänne vain hyviä reseptejä.

Tänään, täytyy tunnustaa, sorruin maisteluun tuossa patukoita kokatessani. Kävin Runsaudensarvi-nimisessä ekokaupassa, ja palasin kotiin aika moinen määrä pussukoita mukanani.

Ostin kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä. Niitä sitten maistelin innokkaiden lasten kanssa enkä ollenkaan muistanut, etten saisi. No, jätin näköjään kostoksi jälkiruoka-appelsiinin ja iltapalan syömättä, mutta ei se taida riittää. Mutta en masennu, en ollenkaan. Kävin vielä illalla lenkillä, ja juoksu kulki todella hyvin, oliko sitten juuri pähkinöiden ansiota se. Aamulla punnitsin itseni, ja tulos oli mukava: -2,5 kg lähtöpainoon. Eli jos saisin vielä puoli kiloa viikon loppuun mennessä karistettua, olisin pudottanut 3 kg neljässä viikossa. Se on tietenkin nopea tahti, mutta olen lisännyt liikuntaa nollasta seitsemään tuntiin viikossa ja syönyt rasvatonta ja hiilihydraatitonta ruokaa. Tiuhti kutsui tätä tänään "Kuukaudessa kuolemaan" -dieetiksi. Hassua silti, mutta itse tunnen olevani enemmän elossa.

Lokakuulaihdutus, 21. ja 22. päivä

Vimeinen viikko pärähti tänään käyntiin ja sekin on vajaa, vain lauantaihin asti täytyy jaksaa. Yritän muistuttaa itseäni siitä, että lauantain jälkeen täytyy olla tarkkana siitä, mitä syön, kun kaikki maailman maut ovat jälleen mahdollisia ja ulottuvillani. Laihtua täytyy edelleen; ei saa olla niin, että nämäkin kaksi kiloa, jotka olen karistanut, tulevat takaisin. Jatkan liikkumista tähän samaan malliin eli joka toinen päivä käyn juoksemassa, joka toinen päivä teen lihasliikkeet kahvakuulalla, käsipainoilla ja ruumiinpainolla. Lisäksi syön pieniä annoksia neljän tunnin välein. Eli noudatan sitä samaa kaavaa kuin tämän blogin aloittaessani. Nyt vain yritän tehdä sen niin, etteivät pienet annokseni ole pelkkää rasvaa ja sokeria, vaan yritän syödä ainakin arkisin terveellisesti. Mitään en kiellä itseltäni jatkossa. Saan syödä vaikkapa karkkia pienen kipollisen, jos lauantaina tekee mieli. Mutta jos syön karkkia lauantaina, en syö sitten päiväkahvilla pullaa enkä siideriä saunan jälkeen. Herkkuja ei siis saa syödä miten sattuu vaan harkiten, mitä oikeasti tekee mieli eniten, ja syödä sitten vain se. Jos tulee juhla, jossa kerta kaikkiaan täytyy maistaa vähän joka lajia, ei se kaada koko dieettiä. Yritän unohtaa vanhan ajattelumallini, jonka mukaan jos menee läskiksi, menköön sitten kunnolla. Sananmukaisesti. Sellaisesta ei juuri ole apua. Jos menee läskiksi, seuraavana päivänä on tasapainotettava, sillä niin tekee aito ranskatar. Tasapainottaminen tarkoittaa sitä, että jos vaikka menen ravintolaan ja syön kolmen ruokalajin aterian eli reilusti normaalia enemmän, syön sitten seuraavana päivänä vastaavasti vähemmän. Käyn vaikka ylimääräisellä lenkillä lisäksi. Morkkista ei siis tarvitse tuntea. Suosittelen Ranskattaret eivät liho -kirjaa oikeasti lämpimästi. Sen avulla olen laihtunut monet kerrat. Se, miksi en sitten ole pysynyt tavoitteessani, vaatisi kirjaa taitavampaa psykiatria. Kirjassa kun ei kerrota ruokamääriä tai laatuja, kehotetaan vain syömään kohtuudella ja miettimään, mitä suuhunsa laittaa. Kohtuus on niin väljä käsite, että mieli vääntää sen itselleen sopivaksi mennen tullen. Jos siis tahdon herkkuja, syön niitä muka kohtuudella, vaikka tosiasiassa määrät kasvavat koko ajan. Kun aiemmin sain kiloja karistettua kirjan avulla, kehuskelin, kuinka syön hyvää ruokaa ja juon päivällisellä lasin viiniä joka päivä. Mies totesi siihen, että se lasillinen vain kasvaa joka päivä. Näinhän se oli, ja näin se oli ruoankin kanssa. Siksi syömisessä pitäisi pitää aivot koko ajan mukana. Olisi niin hienoa pysyä tavoitepainossa koko loppuelämä ja silti nauttia siitä elämästä. Pitäisi syödä kohtuudella ja aika ajoin miettiä (esim. vaakaa ja mittanauhaa apuna käyttäen), onko minun kohtuuteni vielä kohtuullista. Aion lukea Ranskattaret eivät liho -kirjan lähiaikoina uudestaan ja koota tänne pääpointteja tästä elämäntavasta.

Eilen Tiuhti, 10 v, sanoi: "Äiti, musta sun kannattais lopettaa toi typerä dieetti ja syödä meidän kanssa pannukakkua. Kato kuntoilet vaan niin kyllä se siitä." Herkässä iässä olevien tyttärien kanssa pitäisi olla varovainen, mitä laihduttamisesta puhuu. On vain niin, että koska olen jo kolme viikkoa syönyt jokseenkin tavallisesta poikkeavasti, on minun ollut pakko valottaa tätä hieman tytöille (Tiuhdille, 10 ja Viuhdille, 8). Selitin, että koska minä raskausaikana söin epäterveellisesti (siis viimeisimmän raskauden aikana, josta tuloksena syntyi Titiuu, 1,5 v), minun täytyy nyt noudattaa tällaista, että oppisin taas syömään terveellisemmin. Korostin, että vasta aikuisena täytyy miettiä, kuinka paljon syö ja että lapsena on vain tärkeää, että oppii syömään terveellisesti (niin aikuisenakin sitten osaa, tai niin sitä luulisi). Muiden pannukakkuaterian jälkeen pohdin ääneen, millaistahan se rentouttava venyttely olisi oikeasti, jota minulla sunnuntaisin on ohjelmassa. Viuhti sanoi heti, että hän voi näyttää. Ja minä, täysin hänen ammattitaitoonsa tukeutuen, sanoin: "Näytä vain". Ja niinpä venyttelin tytärten neuvoessa ja Tanssii tähtien kanssa pauhatessa taustalla koko sen 1,5 tuntia, jonka ohjelma kesti. Tiuhti keksi minulle uusia liikkeitä, ja Viuhti neuvoi vaihtoehtoisia asentoja, jos venytykset eivät tuntuneet kuten piti tai siellä missä piti. Omat personal trainerit kotona, huisaa.

Tilasin eilen kasvis- ja leivontakirjoja netistä. Minun piti tilata sieltä vain yksi kympin kirja, jonka Viuhti on hukannut ja joka pitäisi palauttaa kirjastoon, mutta tulinkin tilanneeksi aika kasan kirjoja itselleni. Tilasin mm. pari vegaanikeittokirjaa. Ajattelisin, että jos löytäisin sieltä hyviä ohjeita, niissä ei olisi eläinperäistä eli kovia rasvoja lainkaan, mikä olisi hyvä juttu. En tahdo mautonta ruokaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jos pitää valita margariini tai voi, molemmat ovat huonoja. Ehkä jatkossakin leivon voilla, sillä se on parasta, mutta arkiruoanlaitossa voisin käyttää mieluummin öljyjä. Lisäksi ajattelen vegaanikirjoista löytyvän hyviä voin leivän päällä korvaavia papulevitteitä yms, joista saisin kasvissyöjänä tarvitsemaani proteiinia. Minulla on keittokirjoja jo kaksi hyllyllistä, mutta niitä ei ole koskaan liikaa. Vaikka en ikinä ehdi kokata niistä kaikkea haluamaani ja vaikka internet on myöskin pullollaan kaikkia ihania reseptejä, se ei haittaa. Harrastan ihan vain niiden kirjojen lueskeluakin aika ajoin. Joskus etsin niistä uusia menuja alku-, pää- ja jälkiruokineen. Joskus innostun laatimaan uusista resepteistä koko viikon ruokalistoja. Olen vain tajunnut, että se ei ole oikein hyvä juttu. Jos kokkaan joka päivä uusista resepteistä, väsähdän jo muutaman päivän jälkeen. Elämässä kun on (valitettavasti) muutakin kuin ruoanlaitto, ja uusien reseptien kokeilu väsyttää vanhojen, tuttujen ruokien kokkailua enemmän.

Lokakuulaihdutus, 20. päivä

Tänään kaikki sujuu. Painoa oli -2 kg lähtöpainoon, ja olo on hyvä. Jatkan siis vielä viikon. Tasan viikon päästä lauantaina on opiskelijaryhmän pikkujoulut, ja siellä syön jonkin ravintolaruoka-annoksen ja juon vähän viiniä. Juon ehkä pari siideriäkin. Yritän toki valita mahdollisimman kevyen ruoan, en mitään ristikkoperunoita ja friteerattuja ihrapalluroita. Salaattia en kuitenkaan missään nimessä syö. En nyt, kun olen puputtanut sitä neljä viikkoa putkeen joka päivä. Viikon jaksan, ja melkein toivon, että hieman lisää painoa lähtisi tämän viikon aikana. Painoa tulee kuitenkin lisää dieetin lopettamisen jälkeen, vaikka kuinka yrittäisin pysyä tiukkana.

Karibialainen ruokakulttuuri kiinnostaa tällä hetkellä kovasti, ja aion marraskuussa etsiä Internetin ihmeellisestä maailmasta karibialaisia kasvisruokaohjeita tai ohjeita, jotka on muokattavissa kasvisruoiksi. Laitan sitten kuviakin niistä ruoista ja tietysti myös reseptejä. Kuvat eivät tule olemaan hyvälaatuisia, mutta parempi kai huono kuva kuin ei kuvaa lainkaan.

Innostun aina kokonaisvaltaisesti. Nytkin olen niin innoissani tulevasta karibialaisesta kokkailustani, että kun en yöllä saanut unta, seikkailin kännykälläni netissä ja etsin nälissäni reseptejä, joita toteuttaisin, kunhan pääsen kokkailemaan karibialaisittain. Osasyynä innostukseen on tämä dieetti. Kun en nyt saa syödä vaihtelevaa ruokaa lainkaan, karibialainen mausteiden, viljojen, palkokasvien, hedelmien ja kasvisten makumaailma kaikessa eksoottisuudessaan kiinnostaa. Koska joudun olemaan dieetillä vielä viikon ja koska kuitenkin loppu jo häämöttää, olen antanut itselleni luvan jo suunnitella, mitä sitten syön, kun saan. Suunnitteluhan on puoli ruokaa, ja voin reseptien kautta maistaa jo kookoksen, ananaksen, chilin ja mangon. Haaveiluhan ei  lihota. Varsinkin kun kävin jo lenkilläkin tänään.

Karibia netissä

Surffailin netissä ja löysin ihan älyttömästi sivustoja, joilta löytyy reseptejä aiemmin tänään kirjoittamaani karibialaiseen kokkailuun. Huomionarvoista on, että Suomesta näitä sivuja ei löytynyt kuin yksi.

http://www.keittotaito.com/ruokaterveiset_karibialta.html
http://latinfood.about.com/
http://www.islandflave.com/recipes
http://www.foodnetwork.com/topics/caribbean/index.html
http://www.bbcgoodfood.com/content/recipes/cuisines/caribbean/
http://www.bahamabreeze.com/menus/cuisine/
http://www.worldwidewebawards.net/Food/Caribbean.html
http://www.caribbeanamericanfoods.com/?page=island_dishes
http://caribbeanfoodrecipes.net/
http://www.tropicalsunfoods.com/recipes/list/
http://allrecipes.com/recipes/world-cuisine/latin-america/caribbean/
http://caribbeanpot.com/
http://www.food.com/recipes/caribbean
http://www.caribbeanchoice.com/recipes/main.asp
http://uktv.co.uk/food/homepage/sid/441
http://latinfood.about.com/od/desserts/tp/Top-Caribbean-Desserts.htm
http://www.canadianliving.com/food/menus_and_collections/favourite_caribbean_food_recipes.php
http://www.cookingchanneltv.com/caribbean-food-made-easy/recipes/index.html
http://www.caribbeanfoodemporium.co.uk/recipes.htm
http://www.whats4eats.com/caribbean
http://www.foodanddrink-caribbean.com/
http://www.bonappetit.com/ideas/caribbean-food/search
http://www.squidoo.com/best-caribbean-food-recipes
http://www.yummly.com/recipes/caribbean-soul-food
http://www.soulfoodcookbook.com/
http://visualrecipes.com/recipes/caribbean/
http://www.iaacc.com/soul_food.htm

Uskon löytäväni noista eväitä karibialaiseen kokkailuun.

Karibialainen dieetti

En aio siirtyä dieetistä toiseen, en missään tapauksessa. Pikemminkin olen sitä mieltä tämän lokakuulaihdutuksen paremmalle puolelle päästyäni, etten laihduta ehkä enää ikinä. Laihduttaminen on niin tuskallisen syvältä, että olisi parempi, jos oikeasti sisäistäisin ranskatarten tavan syödä lihomatta. On ärsyttävää, että koko tämä naisenelämä menee siihen, että pohdin, minne kehtaan mennä missäkin vaatteessa. Karibialainen dieetti kuulosti siitä luettuani vain niin mukavalta, että ajattelin kirjoittaa siitä tänne muutamia huomioita, jotta voisin yhdistää niitä kohta alkavaan loppuelämän kohtuuajatteluun.

- Karibian alueeseen kuuluvat Bahamasaaret sekä Länsi-Intian saaristo, johon lukeutuvat Kuuba, Jamaika, Dominikaaninen tasavalta, Haiti ja Puerto Rico sekä pikkusaaria.
- Alue on kansojen ja kulttuurien sekoitus, mikä leimaa ruokaperinnettä.
- Kiinnostavaa karibialaisesta dieetistä kertovassa artikkelissa on huomio, että tutkimusten mukaan ruoka-aineiden yhdistelmillä tai proteiinien, hiilihydraattien ja rasvojen suhteilla ei ole ratkaisevaa merkitystä siihen, miten painonhallinnassa käy pitkällä aikavälillä. Siksi määrä varmasti ratkaisee laatua enemmän. Toisaalta on totta sekin sanonta, että olet mitä syöt. Jos tahdon voida hyvin, syön varmasti mieluummin kasviksia ja hedelmiä kuin pelkkiä pullia ja keksejä.
- Karibian dieetissä on kyseessä ennemminkin asenne kuin kiellettyjen ja sallittujen ruokien lista.
- Karibian dieetissä on tärkeää, ettei koe jäävänsä jostain paitsi, vaan vaihdetaan vain ruoat kevyempiin mutta yhtä maukkaisiin.
- Ensimmäinen ja tärkein askel karibian dieetissä on einesten, vakuumipakkausten ja mikroaterioiden jättäminen kauppaan. Sen sijaan ostetaan tuoretta ja käsittelemätöntä ruokaa ja valmistetaan ruoka alusta asti itse. Kun ruoat ovat yksinkertaisia, niiden valmistukseen ei mene liikaa aikaa.
- Karibian dieetissä syödään vähemmän aterioita kuin nykyään suositellaan, siis vain aamiainen, lounas ja päivällinen. Tämä on sama kuin ranskattaren ruokavaliossa. Välipaloja ei harrasteta. Raskaan liikunnan jälkeen voi kuitenkin syödä esim. hedelmän ja pähkinöitä.
- Karibian dieetissä syödään, kunnes olo on kylläinen. Tätä en aio noudattaa, sillä ranskattaren ruokavaliossa syödään vain melkein tarpeeksi, ja se on toiminut minulla hyvin. Psyykkinen totuttelu kevyempään oloon ruokailun jälkeen vain vaatii aikansa.
- Karibian alueen ruokapyramidin pohjana ovat viljatuotteet. Sinne kuuluvat myös pavut, linssit ja herneet. Jos haluaa välttää liikoja hiilihydraatteja, palkokasvit ja linssit voivat korvata myös riisin, perunan tai pastan.
- Karibian keittiössä suositaan myös yhdistelmälisäkkeitä, esimerkiksi riisiä, kasviksia ja papuja. (Tämä lisäke riittäisi minulle hyvin ateriaksikin).
- Kasviksia ja vihanneksia nautitaan monipuolisesti ja paljon, 3-5 kourallista joka päivä. Kasvikset valitaan sesongin mukaan.
- Hedelmiä syödään 2-4 annosta päivittäin.
- Ruokavaliossa syödään mahdollisimman monen värisiä kasviksia ja hedelmiä joka päivä, jotta antioksidanttiannos maksimoituu.
- Proteiininlähteenä karibialaiset suosivat kalaa ja mereneläviä. Kalaa, kanaa tai harvoin käytettyä punaista lihaa syödään joko lounaalla tai päivällisellä, mutta ei  molemmilla. Muilla aterioilla proteiinia saadaan kananmunasta, palkokasveista ja juustosta. Tämä sopii minulle kasvissyöjänä paremmin kuin hyvin.
- Karibialla syödään maissi- ja palmuöljyä, mutta meillä pohjolassa rypsiöljy on rasvahappokoostumukseltaan parempi valinta. Karibialaiset saavat hyvää rasvaa lisäksi pähkinöistä ja avokadosta.
- Mausteet ovat tärkeitä karibialaisessa ruokavaliossa, esim. curry, kaneli, inkivääri, valkosipuli, timjami, sipuli, sitruunamehu, chili ja kookosmaito.
- Netistä löytyy valtava määrä karibialaisia reseptejä, mutta niiden kanssa täytyy olla tarkkana, jos tahtoo syödä kevyesti: kannattaa valita reseptejä, joissa maku ei synny uppopaistamalla vaan tuoreista raaka-aineista, kasviksista, yrteistä ja mausteista.
- Karibian dieetissä terveyteen vaikuttavat suolan saannin rajoittaminen, runsas kasvisten käyttö sekä pehmeiden rasvojen ja kokojyväviljatuotteiden suosiminen.
- Karibian ruokavalion pehmeät rasvanlähteet: pähkinät, avokado ja kala parantavat suojaa sydäntauteja vastaan.
- Säännöllinen palkokasvien nauttiminen tuo ruokavalioon arvokkaita antioksidantteja ja kuituja, jotka auttavat madaltamaan verenpainetta ja ehkäisemään suolistosyöpää. Vähärasvaiset pavut sopivat korvaamaan nopeita hiilihydraatteja, sillä ne pitävät pitkään kylläisenä.
- Tulisten mausteiden runsas käyttö auttaa kontrolloimaan syömisen tarvetta ja voi hieman kiihdyttää aineenvaihduntaa.
- Karibian dieetti tiivistettynä: syö tuoretta, puhdasta ja käsittelemätöntä. Älä syö väkisin mitään, mistä et pidä. Syö nälkääsi sen verran kuin tarvitset, mutta älä napostele. Ulkoile ja harrasta paljon arkiliikuntaa.

Karibian ruokia ovat esim.
- hedelmät sellaisenaan aamiaiseksi ja jälkiruoaksi mutta myös salaattien joukossa ja mausteisina hedelmäsalsoina
- eksoottisia hedelmiä mutta tietenkin myös sesongin mukaan kotimaisia
- viipale tuoretta ananasta, papaijakuutiot maustamattoman jogurtin kanssa, mangosmoothie
- banaania esim. treenin jälkeen palautusruoaksi
- kookoksella ja chilillä maustetut sosekeitot
- kurpitsat, munakoiso, paprika, bataatti
- ruoanvalmistuksessa ja salaatissa kasviöljyä, leivälle esim. avokadosta valmistettua guacamolea tai avokadoa sellaisenaan.
- tyypillinen karibialainen annos: pala kuumalla kuivalla pannulla paistettua tai grillattua kalaa, porsasta tai kanaa, lisäkkeenä kasviksia ja riisiä.
- kasviksista ja kalasta voi rakennella mitä erilaisimpia patoja ja muhennoksia mausteilla höystettynä.

Siinä pähkinänkuoressa. Herkullista, eikö totta? Minusta ainakin karibialainen ajattelu istuu hyvin ranskalaiseen, joten aion liittää tästä aineksia tulevaan ruokafilosofiaani.

Lokakuulaihdutus, 19. päivä + dieettiohjeet

On hyvä, etten hairahtunut polulta eilen viinilasillista enempää ja että jätin kostoksi iltapalan syömättä. Tänään vaaka näytti -1,9 kg, ja jaksan taas jatkaa. Ihan tyhmää tämä tämmöinen, tiedän, koska painohan heittelee parin viikon aikana lukemasta toiseen, enkä oikeasti tiedä, mikä on laihtumista. En ennen kuin pitkällä aikavälillä. Tässä dieetissä luvataan vain niin paljon, että luulin laihtuvani. Jospa se on jumittanut painonpudotusta, etten päässyt viime viikolla flunssan takia liikkumaan. Nyt olen liikkunut jo neljä päivää peräkkäin, ja ehkä se vaikuttaa jo hieman tulokseen. Rasvaprosentti on 1.9 pienempi kuin aloittaessani. Mainittakoon, että on päiviä, jolloin sekä välipala että iltapala jäävät väliin. Nytkin kello on 18.37, ja syön vasta päivällistä plus unohdin syödä välipalan. Aionkin nyt jättää jälkiruoka-appelsiinin väliin ja syödä sen sijaan välipalan jälkiruoaksi. Kirjoitan nyt muistiin tämän dieetin pähkinänkuoressa, jotta jos joku haluaa sitä noudattaa (esim. minä itse myöhemmin), voin kaivaa tiedot täältä. Kunhan olen kirjoittanut karibialaisestakin dieetistä tänne, voin hukata sen lehden eteenpäin, josta nämä dieetit löysin.

Tiputa kesäkilot kuukaudessa -dieetti:

Ruokavalio:

Aamupala: 1 prk maitorahkaa ja 1,5 dl marjoja
(hiilaripäivänä eli sunnuntaisin annospussi kaurapuuroa marjoilla ja 1/2 prk maitorahkaa)

Lounas: 100 g vähärasvaista lihaa, kalaa tai kanaa (minun tapauksessani vain kalaa), runsas salaatti (tomaattia, kurkkua, kaalia ja paprikaa) ja kastikkeeksi 5g oliiviöljyä
(hiilaripäivänä 100 g lihaa, kalaa tai kanaa, salaatti ja 2 viipaletta täysjyväruisleipää)

Välipala: omena ja 30 g saksanpähkinöitä
(hiilaripäivänä banaani ja lasi rasvatonta maitoa)

treenin jälkeen palautusjuoma: vettä sekoitettuna 25 grammaan heraproteiinijauhetta

Päivällinen: 100 g vähärasvaista lihaa, kalaa tai kanaa, 200 g vokkivihanneksia ja appelsiini
(hiilaripäivänä 100 g lihaa, kalaa tai kanaa, 1dl riisiä (raakana mitattuna) ja runsaasti salaattia

Iltapala: 100 g raejuustoa ja 1 prk ananasta

Joka päivä: 2-3 l vettä

Minä olen syönyt rahkan ja raejuuston rasvattomina, vaikkei ohjeissa mainita siitä mitään.)

Tehokuukauden viikkotreenit:

Maanantai: kuntosalitreeni koko kropalle, 8 liikettä 2-3 x 8-12 toistoa
Tiistai: Rasvanpolttolenkki PPPP-periaatteella, 45-60 min.
Keskiviikko: kuntosalitreeni koko kropalle kuten ma
Torstai: rasvanpolttolenkki kuten ti
Perjantai: kuntosalitreeni kuten ma
Lauantai: intervallitreeni (mäkivedot)
Sunnuntai: lepo + rentouttavaa venyttelyä 60 min. (hiilaripäivä)

Suositellut kuntosaliliikkeet ovat: jalkaprässi, etunojapunnerrus, ylätalja, pystypunnerrus, hauiskääntö, ojentajapunnerrus, vatsarutistus ja alaselkäliike. Nämä kaikki pystyy tekemään kotona käsipainoilla ja kahvakuulalla.
Siinä pähkinänkuoressa. Ja jos joku muukin hullu kuin minä ryhtyy tuota kokeilemaan, kuulisin mielelläni kommenttiosiossa, miten olette pärjänneet.

Lokakuulaihdutus, 18. päivä

Olen niin kyllästynyt tähän dieettiin, että tarvitsin piristystä. Niinpä join lasillisen viiniä päivällisellä. Päivällinen oli muuten kaavaa noudattava: vokkivihanneksia ja papuja (olen syönyt niitä välillä kalan sijaan: en vain kestä kuuttakymmentä peräkkäistä ateriaa vain kalaa ja kalaa). Tein muulle perheelle täytettyjä patonkeja, ja kun mies kysyi, avataanko viini myös, olin ihan maassa. Miksi noudatan tätä dieettiä, jonka luvataan pudottavan jopa viisi kiloa kuukaudessa ja joka ei ole pudottanut grammaakaan kolmessa viikossa, kun voisin syödä vastapaistettua patonkia ja juoda viiniä? Oi miksi? Ranskatarhan mun piti olla, ei mikään tonnikalaa ja raejuustoa suoraan purkista vetelevä bodari. Mä olen kulinaristi, en nisti. En masokistikaan. Tai hetkinen, olenpa. Esimerkiksi juoksu oli tänään todella ikävää aluksi, mutta voi sitä euforian määrää jälkikäteen. Selvää masokismia siis. Eikä tähän dieettiin ryhtyminenkään ihan pelkkää hedonismia osoita. Joka tapauksessa siinä patongin ja punaviinin äärellä harkitsin vakavasti dieetistä luopumista. Sitten ajattelin, että voinhan olla luovuttamatta. Voin antaa itselleni pienen punaviinin kokoisen hemmotteluhetken ja jatkaa dieettiä silti. Punaviinilasillinen nyt ei vie dieettiäni suuntaan ei toiseen.

Lainasin kirjastosta vinon pinon kasvisruokakirjoja. Erityisesti vegaaniopukset kiinnostavat. En aio ryhtyä vegaaniksi, sillä jäätelö ja juustot kiinnostavat liikaa, mutta tahtoisin nyt kokata sellaisia ruokia, joissa ei ole paljon rasvaa. Niin, tiedän, en voi kokata nyt itselleni yhtään mitään, mutta heti kun lopetan tämän dieetin, aion kyllä.

Vaihdoimme eilen lastenhuoneita. Tiuhti muutti Viuhdin huoneeseen, Viuhti Titiuun huoneeseen ja Titiuu Tiuhdin huoneesen. Teimme tämän yllätykseksi miehen työpäivän aikana. Aikamoinen homma. Huomenna Viuhdin luistelukaveri äiteineen ja ehkä pikkuveljineen tulee tupaantuliaisiin. Leivomme Viuhdin kanssa dajm-muffineita. Aion pakastaa itselleni yhden, jonka voin syödä marraskuussa kahvin kanssa. Olen taas muuttanut suunnitelmiani marraskuun suhteen. En todellakaan jatka tätä dieettiä yhtään lokakuun loppua pidempään.

Aion ryhtyä taas ranskattareksi, miksi minun piti ryhtyä jo perustaessani tätä blogia, mutta en osannutkaan pysyä kohtuudessa. Syön siis jatkossa kohtuudella, kolme ateriaa päivässä. Se, mitä teen nyt viisaammin, on vähärasvaisuus ja herkkujen vähentäminen. Saan syödä jälkiruoan vaikka joka aterialla, kunhan se on terveellinen. Leivonnaisen saan syödä vain viikonlopun kahvihetkissä. Ranskalaisen ruokavalion perusta on kuitenkin se, että mietitään, mistä voisin vähentää, mitä vähemmän syömällä tulisin toimeen. Jos vaikka syö pussillisen karkkia joka päivä, sen voi aluksi vähentää puolikkaaseen, kaksi leipää aterialla voi vähentää yhteen ja niin edelleen. Ranskattaret eivät kiusaa itseään näin kuin minä nyt. Jälleen kerran mun on muistutettava itselleni, miksi aloin tämän lokakuulaihiksen: jotta vieroittaisin itseni ylensyönnistä ja leivonnaisista. Jotta tämän jälkeen olisi helpompi taas opetella kohtuutta. Okei. Siis jatkan vielä.

Lokakuulaihdutus, 16. ja 17. päivä

Alkaa tuntua tosi turhauttavalta tämä kuuri, koska olen noudattanut ohjeita pilkulleen, mutta mitään ei tapahdu.
Ennen kaikkea kala tunkee korvista, enkä syö sitä ehkä enää ikinä tämän dieetin jälkeen. Himo kaikkeen terveelliseen mutta hyvään ruokaan on valtava. En oikein tiedä, miksi jatkan. Tai tiedän minä. Syynä on tämä blogi. Jos olen julkisesti jotain uhonnut, se on pakko pitää. Jos sen sijaan olisin vain itsekseni ajatellut tempaista tällaisen laihiksen tähän väliin, olisin sortunut todennäköisesti maanantain tietämillä. Nyt on sosiaalinen pakko jatkaa.

Katselin maanantaista Neljän tähden illallista samalla kun tein salitreeniä. Siellä tehtiin vihersmoothieta ja halloumi-kasvispaistosta, ja tahtoisin heti perässä kokata niitä. En himoinnut jälkiruokaleivonnaisia, en yhtään, mutta pirtelöön, johon tuli pinaattia, siemeniä, marjoja ym. tuli himo! Uskomatonta. Mulla olis nyt sellainen buumi menossa, että tahtoisin tehdä aitoa ruokaa aidoista aineksista, mutta sen pitäisi olla myös suunnilleen terveellistä. En tahdo syödä kamalasti rasvaa. Minussa on sitä jo.

Ärsyttää, koska en ole laihtunut. Minun pitää tämän kuun viimeisenä lauantaina esittää uranaista draamaopintojeni teatteriesityksessä, ja ajattelin sitäkin, että kun vedän alle kuukauden kitukuurin, voin hyvin pukea rooliini sopivan jakkupukuhärpäkkeen. Nyt en kyllä voi, minulla on kotiäidin, ei uranaisen vartalo. Se nyt kuitenkin on sivuseikka, mutta sekin ärsyttää.

Annan tälle dieetille mahdollisuuden vielä tämän viikon loppuun. Jos mitään ei tapahdu, lopetan. Jos dieetti ei tiputa kolmessa viikossa grammaakaan, ei se sitten kai sovi minulle. Sama oli vuosia sitten niiden Nutriletsotkujen kanssa. Söin viikon enkä laihtunut yhtään. Nälkä oli, sen muistan. Vika on kai myös siinä, että olen 154 cm pätkä. Painan vitosella alkavan lukeman. Tämäkin dieetti, jota nyt noudatan, on sama kaiken kokoisille. Minun pitää pudottaa muutama kilo. En ole ylipainoinen. Varmaan tämä tehoaisi paremmin, jos painaisin enemmän. Tai sitten, koska dieetti oli nimeltään Tiputa kesäkilot kuukaudessa, minun elimistöni vaistosi huijauksen: hahaa, kesäkilot muka. Sait ne jo raskausaikana ja osan sitä ennenkin. En luovuta, en grammaakaan, koska yrität huijata!

Lokakuulaihdutus, 15. päivä

Tänään on ollut motivaatio heikko. Paino verrattuna lähtöpainoon heittelee +700 g:n ja -1,5 kg:n välillä, mutta selvää laskusuuntaa ei ole. Jos kuukauden dieetillä ei lähde kiloakaan, en tykkää yhtään.

En ole vielä luovuttanut enkä toivottavasti  luovutakaan. Olen noudattanut ohjeita ihan pilkulleen. Kävin jumpassakin. Kyllä kai minä vielä kaksi viikkoa jaksan. Ajattelin lopettaa opiskeluryhmän pikkujouluihin, jotka ovat tämän kuun viimeisenä lauantaina. Ainakin olen ilmoittanut syöväni porukan kanssa ravintolassa. Silloin dieettiä tulee päivää vajaa neljä viikkoa. Sen jälkeen olisi vielä neljä päivää tätä kuuta, joten ehkä lusin vielä senkin. Marraskuussa laadin uudet säännöt.

Se, mikä on hyvää tässä dieetissä, on runsas liikkuminen. Olen ollut nyt viikon flunssassa enkä ole päässyt kuntoilemaan, mutta tänään jumpassa olo oli jo ihan hyvä. Yskä vaivaa, ja saatan siksi korvata huomisen juoksun sauvakävelyllä.

Jos tämä dieetti laihduttaisi minua tasaiseen tahtiin, se motivoisi jatkamaan. Nyt, kun kahdessa viikossa on tullut vain lisää painoa, tämä tuntuu turhauttavalta. Uskon silti, että kun tämän ja ensi viikon noudatan ruokamääriä ja liikun joka päivä, alkaa jotain tapahtuakin. Optimisti mikä optimisti. Yritän nyt vielä toistaiseksi uskoa tähän dieettiin.

Lokakuulaihdutus, 14. päivä

Tänään katsoin aamulla peiliin ja ilahduin. Katselin, että varmaan kaksi kiloa on lähtenyt. Menin toiveikkaana vaa'alle: +700g lähtöpainoon. Ei voi olla totta! Olen nähnyt kaksi viikkoa nälkää. Olen katsellut, kun muut syövät vieressä herkkuja. Tai vaikka leipää. Olen välttänyt kiusaukset, käynyt kipeänä jumpassa ja vaikka mitä. Tällainenko on palkinto? Tiputa kesäkilot kuukaudessa. Just!

Olen dieetin puolivälissä, ja tänään on toinen hiilaripäivä. Tänään saa syödä seuraavaa:

Aamupala: kaurapuuroa, rahkaa ja marjoja
Lounas: salaattia, kalaa ja täysjyväruisleipää
Välipala: banaani ja rasvatonta maitoa
Päivällinen: vokkivihanneksia, kalaa ja täysjyväriisiä
Iltapala: raejuustoa ja ananasta

Lisäystä kaikkiin muihin viikonpäiviin on siis puuro, leipä, banaani, maito ja riisi. Ihme kyllä, hiilaripäivänä on ihan samalla tavalla nälkä kuin muinakin päivinä.

Tämä ei ole nyt kaikkein paras mainospuhe tälle dieetille. Lusin tämän kuitenkin sinnikkäästi loppuun ja katson sitten, miten jatkan. Jos tulevien kahden viikon aikana lähtee parikin kiloa, voin jatkaa näin mutta hieman kevennettyjä..tai siis raskautettuna. Jos ei lähde mitään, teen marraskuussa jotain ihan muuta.
Kokeilen vaikka sitä kuuluisaa kohtuutta höystettynä vähärasvaisuudella.

Lokakuulaihdutus, 13. päivä

On aika huippaava olo. Jännä juttu, että on päiviä, kun näläntunnetta ei ole, ja sitten on päiviä, jolloin on nälkä koko ajan. Tänään olisi ehkä ollut nälkä koko ajan, ellei olisi ollut niin paljon muuta puuhaa. Nyt saunan jälkeen on ollut aika huippaava olo. Flunssa sentään on väistymässä, ja luulisin, että voin aloittaa liikunnan taas maanantaina.

Tänään on tehnyt mieli karkkia koko päivän. Hassua, koska karkkia mun ei tee juuri koskaan mieli.

Ystävän mielestä meidän vaaka näyttää liikaa. Jos niin on, olen kyllä iloinen. Sen verran kovat lukemat siinä on. Mutta voisi se paino taas pikku hiljaa laskea.

Nyt mietin, pidänkö huomenna hiilaripäivän vai en, enhän ole liikkunut tällä viikolla yhtään. Kallistun ehkä pitämisen puolelle, aionhan ensi viikolla liikkua tehokkaasti. Kai ne hiilarivarastot täytetään tulevaa varten, ei jälkikäteen.

Lokakuulaihdutus, 12. päivä

Kun on kaveri kylässä, voisi kuvitella, ettei laihduttamisesta tulisi mitään. Nyt on kuitenkin käynyt niin, etten syönyt välipalaa ollenkaan enkä taida syödä iltapalaakaan, koska söimme päivällisen vasta kahdeksalta. Aika huono emäntä siis olen ollut, ja herää kysymys, olenko pitänyt vierastani nälässä, kun en itse tunne nälkää. Hengissä vieras näyttää vielä olevan, joten en ehkä saa haastetta käräjille heitteillejätöstä. Silti ensi kerralla voisin miettiä, selviääkö vieraani vierailusta, ei, selviänkö minä.

Lokakuulaihdutus, 11. päivä

Tämä kuukausihan oikeasti etenee. Olen hieman unohtanut veden juomisen, mutta muuten menee hienosti. Siis jos ei ota huomioon flunssaa ja taukoa liikunnasta. Toisaalta tauko liikunnasta ei ole tehnyt pahaa. Tänään oli nimittäin puolitoista kiloa lähtenyt lähtöpainosta. Siis mitä voimme päätellä: liikunta ei laihduta vaan ruokavalio. Isona teen tutkimuksen, jonka tuloksena on, että liikunnasta on haittaa painonhallinnassa. Sitten kaikki voivat rauhassa jäädä sohvalle. Paitsi etten ole ollut sohvalla ollenkaan, vaan olen vain siivoillut kaikkia kaappeja yms. rasittavaa. Totta puhuen haluaisin jo päästä juoksemaan ja heiluttelemaan käsipainoja.

Meillä on leipomon kotiinkuljetus. Äitini on nimittäin innostunut leipomaan rieskoja ja sämpylöitä liukuhihnalta ja kuljettaa niitä meille jatkuvasti. Tänäänkin odotti sämpylälähetys ovessa roikkumassa, kun tulimme kotiin. Harmi, etten voi syödä niitä, kun on tämä dieetti.

Kun lokakuulaihis on ohi, etsin kaikkia vähärasvaisia kasvisruokaohjeita ja kokkailen niitä. Siis saahan kasvisruokavaliosta  vaikka kuinka epäterveellistä ja lihottavaa, jos käyttää paljon voita, kermaa ja juustoja, mutta tällä hetkellä ajattelen, että juju on siinä, että syö arkena kevyesti ja joskus herkuttelee. Juustot ovat minulle suuri pahe, samoin leivonnaiset. Ja jäätelö. Mutta vaikka pyrin vähärasvaisuuteen, en kyllä ala valmistaa jäätelöä mistään kasvirasvakorvikkeista. Kaiken pitää olla aitoa.

Aidosta puheen ollen. Voi on pahis, koska se sisältää pelkkää kovaa rasvaa. Margariini on pahis, koska se on epäilyttävää kaikessa lisä- ja väriaineisuudessaan. Eikä sitä paitsi maistu miltään. Mitä sitten laittaa leivän päälle? Kun lokakuulaihis päättyy, aion etsiä hyviä kasviöljy- tai kasvipohjaisia leviteteseptejä ja testailla niitä. Mutta siitä marras-joulukuussa. Nyt ruokalistalla on kaalia ja kalaa. Kalaa ja kaalia. Ja mitä vielä? Kaalia. Niin, ja kalaa. Nam.

Lokakuulaihdutus, 10. päivä

Ajatella, jo kolmasosa lokakuulaihiksesta on takana. Vaaka näytti tänään kilon vähemmän kuin alussa. Tätä tahtia saan lokakuun aikana kolme kiloa pois. Toivon tietenkin mahdottomia, mutta koska kerran kidutan itseäni jatkuvalla nälällä enkä lempeästi laihduta, tahtoisin saada pois enemmän. Edes kilon viikossa.

Suunnittelin tänään jo sitä, miten palailen asteittain takaisin normaaliin sitten marraskuussa. Ajattelin, että jos vain kärsivällisyys kestää, lisään yhden jutun joka viikko niin kauan, kunnes syön sopivasti. Lisäilen siinä järjestyksessä, mitä eniten kaipaan. Nyt kaipaan ehkä eniten jotain muuta ruokaa kuin kalaa ja vihanneksia.

Tänään jo hieman poikkesin ruodusta, mutta en yhtään liikaa. Sen kertoo koko ajan kalvava nälkä. Vaihdoin lounaalla kalan kidneypapuihin. Päivällisaikaan siivosin jääkaappia ja keittiötä muutenkin, ja kun minun piti paistaa pakasteesta vokkivihanneksia kalan kaveriksi, tajusin, etten mitenkään voi. Arkkupakastin oli kuorrutettu sellaisella määrällä tavaraa, etten siinä väsymys-, flunssa- ja heikotustilassani mitenkään jaksanut alkaa enempiin raivaustöihin. Niinpä söin salaattia vokkivihannesten sijaan. Lisäksi olen sortunut suureen teehuijaukseen: lipitän teetä aamulla, päivällä ja illalla. Yritän lorauttaa joukkoon vain pienen tipan maitoa. Puolustuksekseni voin sanoa, ettei olo ole kehuttava, ja tee tekee taudilleni hyvää. Tai siis pahaa...hmm..

Katsoimme lasten kanssa elokuvan Lorax, ja muu perhe söi kaikkea naposteltavaa. Minun ei tehnyt edes mieli. Lipitin vain vettä. Hyvä minä.

Lokakuulaihdutus, 6.-9. päivä

Se, etten ole kirjoittanut, ei johdu siitä, että olisin luovuttanut, vaan siitä, etten ole ehtinyt kirjoittaa.

Olen liikkunutkin, mutta nyt siihen tulee - toivottavasti vain pieni - tauko, sillä olen flunssassa. Lauantaina juoksin intervallilenkin tapaisen. Inhoan intervallilenkkejä, mutta tein niin, että juoksin tavanomaisen 7 km lenkin, jonka aikana otin aika ajoin pieniä spurtteja. Sunnuntain venyttely jäi puoleen tuntiin sen vuoksi, että olimme Espoossa katsomassa Finlandia Trophy -luistelukilpailua. Eilen maanantaina olin jo flunssassa, mutta halusin silti mennä jumppaan ja menin. Ehkä ei olisi kannattanut. Nyt olo ei ole kehuttava.

Ruokavalio ei tässä vaiheessa ihastuta. Olen kyllästynyt erityisesti kaalin rouskuttamiseen. Tänään lounaalla söin sen tilalta salaattia. En usko ainakaan lihovani salaattia syömällä, mutta tietysti minulta voi nyt jäädä jotain ravitsemuksellisesti elintärkeää saamatta, kun en syö tänään kaalia. Hui.

Muitakin mielitekoja on. Lauantai-iltaisen punaviinihoukutuksen vältin, vaikka mieli olisi sitä huutanut intervallilenkin ja saunan jälkeen. Tänään kaupassa olisin halunnut vaikka mitä.

Tavat ovat sitkeässä. Vaikka ruoan jälkeen ei teekään mieli enää makeaa, on vaikea esimerkiksi syödä pelkkiä vihanneksia salaatissa. Tahtoisin lisätä siihen hedelmiä ja juustoa.

Sunnuntaina oli hiilaripäivä, jolloin sai syödä aamupalalla rahkaa, lounaalla ruisleipää, välipalalla banaania ja maitoa ja päivällisellä riisiä. Tuntui, että piti syödä järkyttävän paljon. Toisaalta aikaa kaiken maailman raastevuorten syömiseen ei olisi ollut, koska olimme luistelukilpailuissa, eikä katsomoon saanut viedä eväitä.

Ensimmäisen viikon punnituksessa vaaka näytti 300 gramman pudotusta. Ei siis aihetta bileisiin vielä, mutta muut lukemat motivoivat jatkamaan: rasvaa -1.3%, lihasta +0.9%. Mittanauhalukemat olivat myös mukava yllätys. Esimerkiksi vyötäröltä oli lähtenyt 6 cm!

Lokakuulaihdutus, 5. päivä

Viides päivä on illassa jo, ja kuuri etenee loistavasti. Jopa niin hyvin, että välillä unohdan syödä. Välipalan esimerkiksi söin kolme tuntia myöhässä. Otin hieman vapauksia ja lisäsin lounaaseeni porkkanaa, punasipulia ja punakaalia. En vain jaksa samaa kaali-kurkku-tomaatti-paprikasalaattia loputtomiin. Sama käy kyllä jossain vaiheessa sen kalan kanssa. Jonain päivänä repäisen ja syön sen tilalta papuja tai linssejä.

Lisäsin kuntosaliharjoittelussa toistoja. Viiden kilon käsipainoilla jaksaa joitakin liikkeitä huomattavasti enemmän kuin kolme kertaa kaksitoista toistoa. En ole koskaan oikein innostunut saliharjoittelusta. Minun lajini ovat olleet juoksu, pyöräily ja uinti. Nyt kuntosaleilu tuntuu yllättävän kivalta. Pimeä ja sateinen syksy kai houkuttaisi sohvalle, mutta on silti aika mieltä  ylentävää  treenata sen sijaan samalla, kun koko perhe on kokoontunut tv:n ääreen katsomaan Vain elämää -ohjelmaa. Viuhti rupesi välillä personal trainerikseni ja neuvoi, miten teen esim. selkäliikkeen tehokkaammin. Ja niin se on, että viisi kertaa viikossa taitoluisteleva tyttäreni osaa nämä asiat minua paremmin.

Tänä aamuna oli painoa puoli kiloa vähemmän, jihuu. Rasvaprosentti oli prosentin pienempi kuin alussa, lihaksia oli 0.2% enemmän. Mutta kuten sanottu, en aivan luota noihin tuloksiin, ja nehän voivat vaihdella eri päivinäkin. Masennun kyllä, jos paino ei lokakuun aikana tipu useita kiloja, mutta ihan vielä sentään en.

Lokakuulaihdutus, 4. päivä

Jihuu, jo kymmenesosa tätä kuuta on mennyt, ja olo on nyt hyvä. Ei ole kauhea nälkä ja heikotus, kuten aiempina päivinä, ja kahvinpuutteen aiheuttama päänsärky ja väsymyskin ovat poistuneet. Painan saman verran kuin aloittaessa, mutta vaaka näytti prosentin vähemmän rasvaa ja hiukan enemmän lihasta. Joo joo, tiedän, päivittäiset vaihtelut voivat näkyä vaa`assa. Toivoisin kuitenkin, että kun viikko on kulunut, olisi kilo lähtenyt. Jos joka viikko lähtisi kilo, voisin sitten marraskuussa lisätä ruokavaliooni pikku hiljaa hiilihydraatteja ja maitotuotteita. Pikku hiljaa niin, että paino ei nousisi. Tiedän sen olevan todella vaikeaa, että onnistuisi jollakin laihdutuskuurilla saadut kilot pysymään poissa. Nyt en ole kyllä laihtunutkaan, mutta tiedän laihtuvani. Se on sellainen tunne, joka jossain vaiheessa laihdutusta tulee, tietyn kynnyksen yli päästyään, että tietää onnistuvansa. Että jos vain jatkaa tällä tiellä, kiloja lähtee.

Pelkään tulevia erikoistilanteita: Helsingin reissua, ystävien vierailuja, mahdollisia kyläilyjä. Mutta aion pysyä tiukkana ja noudattaa omaa ruokavaliotani. Kuukaudenhan tätä vain kestää. Sitten voin valita edelleen rasvattomampaa linjaa, mutta joustaa poikkeustilanteissa.

Lihakset ovat mukavasti kipeät, ja on sellainen ihanan raukea tunne. Olen käynyt siis maanantaina pyörälenkillä ja jumpassa, tiistaina juoksemassa, keskiviikkona tein kuntosaliharjoituksen ja tänään olen jo ehtinyt käydä juoksemassa. Kuntosaliharjoitukset tein illalla samalla, kun katsoin Hyviä ja huonoja uutisia. Minun mieheni neuvoi, miten voin korvata kaikki kuntosalilla tehtävät harjoitukset ihan vain kotona käsipainoilla ja kahvakuulalla tehtävillä harjoituksilla. KG-lehdessä neuvottiin tekemään kahdeksan liikettä 2-3 x 8-12 toistoa. Lehden suositusliikkeitä olivat: jalkaprässi, etunojapunnerrus, ylätalja, pystypunnerrus, hauiskääntö, ojentajapunnerrus, vatsarutistus ja alaselkäliike. Minulla meni tunti, kun opiskelin ja tein ne liikkeet. Eli sopivasti Hyvien ja huonojen uutisten mittaisen ajan.

Söin juuri neljännen päivän lounaan. Sitä samaa kalaa, kaalia, kurkkua, tomaattia ja paprikaa. Pikkuisen alkaa jo tökkiä, ja vielä pitäisi syödä samaa 26 päivää. Samassa KG-lehdessä ollut karibialainen dieetti kuulostaisi paljon herkullisemmalta: mangoa, kookosta, pähkinöitä, mausteita ym. Epäilen kuitenkin, ettei sillä laihtuisi kovin tehokkaasti. Siinä kun on se sama ongelma kuin ranskalaisessakin ruokavaliossa: on itse päätettävä, mikä on kohtuullista. Siihen en vielä pysty. Voisin joku päivä koota tänne karibialaisen ruokavalion periaatteita ihan mielenkiinnosta. Ehkäpä sitten, kun lokakuulaihikseni on ohi, lisäilen joitakin karibialaisen dieetin aineksia myös omaan ruokavaliooni. Siihen ranskalaiseen siis.

Lokakuulaihdutus, 3. päivä

Koskahan elimistö tottuu syömään näin vähän? Vielä se ei ainakaan ole tottunut. Toisaalta kun se tottuu, tarkoittaako se samalla sitä, että elimistö oppii tulemaan toimeen pienemmällä määrällä ruokaa ja lakkaa laihtumasta? No, kun ensin alkaisi laihtua. Vielä ei ole grammaakaan lähtenyt. Luulisi, että vähän tapahtuisi koko ajan, koska nälkä on kauhea ja kulutan lisäksi liikkumalla.

Eilinen juoksulenkki meni yllättävän hyvin. Vasta lopussa alkoi jalkoja painaa. Mittasin matkan puhelimen Sports Trackerilla. Juoksuun meni 46,21 minuuttia, juoksin 7.45 kilometriä ja juoksin 6.13 minuuttia/kilometri. Ihan hyvin siis, kun edellisestä juoksulenkistä on varmasti yli kuukausi.

Tänään, kun tulin kotiin kauppa- ja muskarireissulta, ajattelin, että ihanaa päästä syömään. Heti sen jälkeen muistin, mikä ateria minua odottaa: kaalia, kurkkua, tomaattia, paprikaa ja kalaa. Ja vettä. Vielä ei lounaalla ole kertaakaan edes lähtenyt nälkä. Mutta mitä siitä, jos vain oikeasti laihdun. Laihdunhan?

Aamupalakin jää jotenkin kesken, kun ei  ole sitä kahvia juotavana. Rahkan ja marjat syö niin nopeasti, että tulee sellainen olo, että jotain pitäisi vielä olla, vaikka sitten sitä kahvia hörpittäväksi. Alkaisinko juoda yrttiteetä?

Uudella vaa`alla painan pari kiloa enemmän kuin vanhalla. En tiedä, kumpi on oikeassa, mutta mennään tällä uudella. Onhan se masentavaa saada pari kiloa lisää tiputettavaa, mutta kai minä sen peilistäkin näen, koska alkaa näyttää hyvältä. Jotenkin vain olen tottunut tuijottamaan niitä numeroita vaa`assa, vaikka tiedänkin, että se ei  ole koko totuus. Tämä minun vaakani näyttää siis painon, rasvaprosentin ja nesteen ja lihasten osuuden kehosta. Rasvaprosentti oli ensimmäisellä mittauskerralla huima 32. Se on "normaalin" ja "paljon" rajalla minun ikäiselläni naisella. Olisi kiva, jos sekin olisi joskus siellä lähempänä sitä alempaa rajaa, mutta taitaa olla toiveajattelua. En mitenkään voi jättää  herkkuja pois niin, että olisin kovin rasvaton tulevaisuudessakaan. Tunnen jo itseäni sentään sen verran, että tiedostan tämän. Mutta jos edes selvästi normaalin puolelle saisin sen käännettyä. Toisaalta minun miehellenikin, joka on hoikka kuin mikä, tuli vastaava tulos miesten taulukon mukaan. Lihaksia vaa`an mukaan minulla on 35%. Taulukossa sanottiin, että on normaali lihasten määrä, jos niitä on yli 34 prosenttia. Tässäkin minun mieheni sai samansuuntaisen tuloksen, vaikka hän on käynyt kuntosalilla koko suuren ikänsä. En siis oikein tiedä, luottaisinko näihin lukemiin vai en. Lihaksiakin voisi kuitenkin olla enemmän kuin se normaali määrä, eikö vain? Siihen tulee heti tänään parannusta, kun aloitan sen "kuntosaliharjoittelun" kotona. Se olisi tarkoitus tehdä ihan käsipainoilla, koska meillä ei ole kotona vielä mitään hyvin varusteltua kuntosalia.

Lokakuulaihdutus, 2.päivä

Toinen päivä on lähtenyt käyntiin hieman eilistä helpompana. Nälkä on, mutta se ei kiusaa, ja päänsärkykin on, mutta se on väistynyt jonnekin taka-alalle eikä häiritse niin paljon.

Rasvainen ruoka pitää nälkää niin paljon paremmin kuin suuri määrä vihanneksia, että huomaan syöneeni aivan liikaa. Olisin varmasti ennen pitkää laihtunut myös kohtuullisilla annoksilla mitä tahansa, mutta ongelma on juuri se, että kohtuullisuus on kovin vaikeaa. Joka asiassa.

Olin lauantaina kylässä perheessä, jossa on kolme lasta. Heillä ei siitä huolimatta ollut ylimääräistä rojua ja rompetta missään. Kun kysyin asiasta, perheenäiti selitti, että he karsivat koko ajan ja laittavat ylimääräisen kiertoon. Kuulosti ihailtavalta. Lapsilla ei ehkä ollut hirveästi leluja, joilla leikkiä, mutta eivät minunkaan lapseni leiki omilla leluillaan juuri koskaan. Tällaista ruotsalaista lagom-ajattelua voisi soveltaa kaikessa. Ei liikaa ruokaa, tavaraa, harrastuksia, projekteja, vaatteita yms. Vähempi riittää aika monessa.

Tänään on sitten sen rasvanpolttolenkin vuoro. Saa nähdä, mitä elimistö tykkää lähteä pitkästä aikaa juoksemaan, ja vielä todennäköisesti nälkäisenä. Tässä vaiheessa täytyy koko ajan hokea, että tämä on minun omaksi parhaakseni. Älä sorru, älä jätä lenkkiä väliin, vaikka sataisi. Kiität myöhemmin.

Lokakuulaihdutus, 1. päivä

Ymmärsin vihdoin, että minun on karsittava herkkujen syömistä. Ranskatarkin lomauttaa häiriköt, eli on jonkin aikaa syömättä sellaisia ruokia, joita ei voi syödä kohtuudella. Minä menin nyt kuitenkin äärimmäisyydestä toiseen ja aloitin oikean kitudieetin. Sen pitäisi ainakin tuottaa tulosta. Pääasiallinen tavoite on vieroittaa minut  herkuista, jotta sitten kitudieetin jälkeen pystyn syömään niitä kohtuudella.

Löysin tämän dieetin uusimmasta KG-lehdestä, jonka ostin motivaattoriksi. Dieetillä ei ole nimeä, mutta artikkelin otsikko on "Karista kesäkilot kuukaudessa" ja siinä neuvotaan, kuinka muokkaan kroppani kuukaudessa uuteen uskoon huippu-urheilijoiden ja tiedemiesten menetelmillä. Hmm.. kuulostaako uskottavalta? No, jos tällä dieetillä ei kiloja lähde, se on ihme.

Haastoin siis itseni tällaiseen kidutukseen, joka muistuttaa karppausta siinä, että siinä ei syödä pastaa, perunaa, riisiä, leipää yms. mutta ei ole karppausta, sillä tässä dieetissä ei syödä juuri maitotuotteita tai rasvaakaan! Huh. Kerran viikossa on hiilaripäivä, jolloin syödään hieman enemmän hiilihydraatteja, jotta keho jaksaisi liikkua. Kerron nyt, mitä tässä dieetissä syödään. Määriä en kerro, koska KG-lehti ei ehkä tykkäisi, jos paljastaisin kaiken.

AAMUPALA: maitorahkaa ja marjoja
LOUNAS: vähärasvaista kalaa (voisi syödä myös lihaa, mutta se ei kuulu ruokavaliooni), runsas salaatti ja hieman oliiviöljyä kastikkeeksi
VÄLIPALA: omenaa ja saksanpähkinöitä
PÄIVÄLLINEN: kalaa ja vokkivihanneksia ja appelsiini
ILTAPALA: raejuustoa ja ananasta

Lisäksi treenin jälkeen juodaan heraproteiinijauhe-vesi-seos. Päivittäin juodaan runsaasti vettä.

Lyökääpä kommenttiosiossa vetoa, kauanko tätä jaksan! Kuukausi pitäisi. En oikein usko itsekään, että pystyn.

Tuo ruokalista näyttää siltä, että sillä pysyy nälkä poissa. No, ei pysy. Siitä kun puuttuvat viljat ja rasvat. Tänään on siis lokakuulaihdutuksen ensimmäinen päivä, ja nälkä on koko ajan. Elimistö on tottunut aika rasvaisiin ruokiin, vaikkakin pienempiin määriin, ja protestoi nyt. Mutta mäpä näytän sille. Se ei tiedä sitä vielä, enkä ehkä sille henno kertoa, mutta se saa luovuttaa muutaman kilon rasvaa tämän kuukauden aikana.

Aamulla söin rahkaa ja mustikoita, ja vasta kolme tuntia aamupalan jälkeen pääsin Titiuun kanssa pyöräilemään kaupungille. Oli siis jo hirveä nälkä pyöräilemään lähtiessä, mutta ei auttanut. En voinut ottaa kaapista mitään välipalaa, eikä vielä ollut lounasaika. Nälkä lähti polkiessa, ja kävin ostamassa toiseen vaakaani uudet patterit. Toinen vaaka on niin hieno kapistus, että se näyttää kehon rasvaprosentin, nestemäärän ja lihasten osuuden. Sain siis paristot paikalleen ja itseni taas punnittua. Kaikki lukemat huusivat sitä, että pidä vain se kitukuuri ja pidäkin koko kuukausi. Siispä yritän.

Lounaalla ei edes kunnolla lähtenyt nälkä, mutta onneksi söin sen niin myöhään, että jouduin odottamaan välipalaa vain tunnin. Nyt on muuten hyvä olo, mutta paleltaa ja päätä särkee. Päänsärky johtuu varmasti siitä, etten ole juonut kahviakaan. Ajattelin, että koska dieetissä ei mainittu siitä mitään, sitä ei ehkä kannata juoda. Sitä paitsi en osaisi juoda sitä ilman maitoa. Nyt sitten on vieroitusoireita. Toisaalta kuitenkin on kiva ajatus, että vieroitan itseni kahvin ohella kaikesta myrkystä. Enhän siis juo alkoholiakaan tai syö mitään keinotekoisia tuotteita tämän dieetin aikana.

Tässä dieetissä kuuluu myös liikkua joka päivä. Kuntosaliharjoittelu on tärkeää, ettei paino lähtisi pelkästään lihaksista. Kuntosalillehan minä en ehdi, mutta mies lupasi tehdä minulle kotona toteutettavan kuntosaliohjelman.

Dieettiin kuuluu:

MAANANTAISIN kuntosalitreeni
TIISTAISIN rasvanpolttolenkki
KESKIVIIKKOISIN kuntosalitreeni
TORSTAISIN rasvanpolttolenkki
PERJANTAISIN kuntosalitreeni
LAUANTAISIN intervallitreeni
SUNNUNTAISIN rentouttava venyttely

Maanantain kuntosalitreenin korvaan jumpalla, koska sielläkin tehdään lihasliikkeitä riittävästi. Tänään olen lisäksi pyöräillyt lapsi kyydissä noin 1.5 tuntia.

Eniten pelkään, että kyllästyn. En mitenkään voi syödä kalaa ja vihanneksia ruoaksi joka päivä kaksi kertaa ja koko kuukauden ajan. Vihanneksetkin oli lueteltu artikkelissa, joten pitäydyn pitkään varmaankin vain niissä. Tuntuu kuitenkin, että jossain vaiheessa minun on pakko vaihtaa vihanneksia toisiin ja syödä kalan tilalta vaikkapa papuja. Ei kai se tätä dieettiä mihinkään kaada. Jos se johonkin kaatuu, se kaatuu muunlaiseen repsahdukseen. Sitä odotellessa. Toivottavasti saan odottaa koko kuukauden.