Otsikossa lukee puuttuvat falafelit sen vuoksi, että haluaisin kirjoittaa näitä reseptejä menu kerrallaan, eivätkä pari erilaista salaattia nyt ole oikein menu, mutta koska menin pilaamaan ne falafelit, kirjoitan kuitenkin tänne salaattien ohjeet.
PANZANELLA ELI ITALIALAINEN LEIPÄSALAATTI
6 reilua viipaletta kuivahtanutta maalaisleipää
500 g kirsikkatomaatteja
2 paahdettua punaista paprikaa
2 rkl pieniä kapriksia
n. 100 g mustia oliiveja
n. 1 dl basilikanlehtiä
Viinietikkakastike:
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
3 rkl punaviinietikkaa tai balsamicoa
1 tl suolaa
2-4 tl sokeria
mustapippuria myllystä
1, 5 dl hyvää oliiviöljyä
Paprikoiden paahtaminen:
Huuhtele ja puolita paprikat. Poista niistä kannat ja siemenet. Laita paprikat kuoripuoli ylöspäin leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Paahda paprikoita 250-asteisen uunin ylätasossa noin 10 minuuttia. Jos uunissa on grillivastus, käytä sitä. Kun kuori alkaa kupruilla ja tummua, ota paprikat uunista. Anna jäähtyä. Irrota paprikoista kuori vetämällä. Paprikat voi myös paahtaa grillissä.
Kastike:
Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Laita ne kulhoon viinietikan, suolan ja sokerin kanssa. Anna maustua n. 5 min. Lisää mustapippuri ja öljy kastikkeeseen.
Kuutioi leipä ja laita kulhoon viinietikkakastikkeeseen. Anna leivän maustua sillä aikaa, kun paloittelet muut ainekset. Puolita tomaatit. Kuutioi paahdetut paprikat. Laita kasvikset, kaprikset ja oliivit leipäpalojen joukkoon. Sekoita ja anna maustua viileässä noin tunti. Lisää basilika juuri ennen tarjoamista.
FARFALLE-PINAATTISALAATTI
250 g farfallepastaa
3 pientä sipulia (kevätsipulia, jos sitä on)
60 g suikaloituja aurinkokuivattuja tomaatteja
100 g pinaattia ruodit poistettuna ja lehdet silputtuna
paahdettuja pinjansiemeniä
tuoretta oreganosilppua
Kastike:
0,5 dl oliiviöljyä
1 tl silputtua tuoretta chiliä
1 murskattu valkosipulinkynsi
suolaa ja pippuria
Keitä pasta al dente. Valuta ja huuhdo hyvin kylmällä vedellä. Kumoa isoon salaattikulhoon. Silppua sipulit hienoksi. Lisää ne pastaan yhdessä tomaattien, pinaatin, pinjansiementen ja oreganon kanssa.
Kastike: Pane ainekset suljettavaan rasiaan ja ravista ainekset sekaisin. Kaada kastike salaatin päälle, kääntele hyvin sekaisin ja anna maustua viileässä.
torstai 22. marraskuuta 2012
Etsitään: hyvä falafelresepti
Syön hyvin ja siksi en laihdu. Kohtuullinen toki koitan olla, ja syön yleensä kuten ranskalaiset ainakin siinä, että syön aamupalan, lounaan ja päivällisen, en mitään välipalanaposteluja lisäksi. Suomettaren pitäisi syödä kai ne viisi ateriaa päivässä, mutta olen todennut, että minun on hyvä syödä vain nälkääni, enkä osaa syödä ruoalla niin pieniä annoksia, että minulla olisi lisäksi välipala- tai iltapalanälkä.
Niinpä, koska en oikeastaan laihduta ja haen vain kohtuutta elämääni, tämä bloginkirjoitus on jäänyt. Olen ajatellut, ettei minulla ole mitään sanottavaa, koska en laihduta. Mutta koska blogin kirjoittaminen on mukavaa, olenkin ajatellut, että tämä voisi suuntautua laihdutusblogista hiukan yleisemmin ruokablogiksi. Kerron ruokaan liittyviä ajatuksiani ja kokkauskokeilujani ja julkaisen niitä reseptejä, jotka ovat johtaneet onnistuneisiin kokeiluihin.
Juuri eilen totesimme ystäväni kanssa, ettei kannata tehdä toista kertaa kuin niitä ruokia, jotka ovat olleet todella hyviä. Maailma kun on reseptejä pullollaan. Siksi en kirjoitakaan tänne niitä reseptejä, joiden kokkaus on ollut epäonnistunutta tai keskinkertaista. Kirjoitan vain oikeasti hyvät jutut. Yritän myös pitää sen terveellisyyden ohjenuorana, mutta eihän sitä ihminen aina jaksa olla terveellinen.
Tämä viikko on ollut epäonnistuneiden kokkauskokeilujen. Lauantaina tein Smurffit-biisin innoittamana cupcakeja. Siis sen Smurffit-biisin, jossa lauletaan Frontside Ollien nuotilla: Smurffiina teki sen.. täydellisen ..cupcake-leivoksen.. ja tästä siis intoutuneena tein sisarelleni ja hänen ihanille lapsosilleen kahdenlaisia cupcakeja. Totesin kuitenkin jälleen kerran, että omenaraaste leivonnaisessa ei ole minun juttuni. Niistä toisista, päärynäisistä, tuli hyviä, mutta ei mitään viiden tähden leivonnaisia silti.
Epäonnistuneet kokkauskokeilut jatkuivat sunnuntaina, kun kylään tuli Viuhdin ystävä äitinsä eli minun ystäväni kanssa. Ulla Smedsin Toffeesuklaapaloissa (Lempileivonnaiset, 61) täytyy olla ohjeessa vika, koska levyä (mokkapalojen tapainen torttu) pidettiin uunissa kokonaista 50 minuuttia. Tiuhti sanoi: "Äiti, tää on tosi hyvää, mutta mun hampaat ei oikein pysty tähän." Eivätkä epäonniset kokeilut tähän loppuneet.
Eilen tuli muutamia opiskelukavereita meille aloittelemaan käsityökerhoa, ja olin tehnyt mm. falafeleja ensimmäistä kertaa. Olen ymmärtänyt, että falafelit tehdään usein kikhernejauhoista. Tämä versio tehtiin liotetuista, ei keitetyistä kikherneistä. Ne jauhettiin tehosekoittimessa tahnaksi. Koska en jaksanut koota yleiskonetta ja liittää siihen tehosekoitin-lisäosaa, ajattelin, että tämä hoituu kyllä sauvasekoittimellakin. Noh, se hiukan ylikuumeni, ja pysyi pelottavan kuumana koko illan, mutta kikherneet saatiin sössöksi. Se ei siis ollut ongelma, vaan: kun olin friteerannut falafelit, ja aloimme syödä, falafelit lentelivät pitkin pöytää, sillä niitä ei saanut ilman lekasahaa (mikä se muuten on?) halki. Että semmosta. Tarjolla oli myös farfalle-pinaatti-salaattia, johon käskettiin sekoittaa kastike juuri ennen tarjoamista. Tein niin, eikä salaatti maistunut muulle kuin pastalle. Kun sitten söin salaattia tänäänkin, se oli oikeastaan aika maukasta chilikastikkeineen, joka oli nyt ehtinyt antaa salaatille makua. Muuttaisin ohjetta siis niin, että sekoita kastike salaattiin ja anna maustua muutaman tunnin ajan. Niinpä teenkin.
Olen tehnyt tällä viikolla myös muutamia onnistuneita ruokia. Silti jäi vaivaamaan tuo falafelasia. Nyt alankin etsiä maailman parasta falafelreseptiä. Jakakaa lukijat toki, jos teillä on sellainen kaappinne kätköissä.
Niinpä, koska en oikeastaan laihduta ja haen vain kohtuutta elämääni, tämä bloginkirjoitus on jäänyt. Olen ajatellut, ettei minulla ole mitään sanottavaa, koska en laihduta. Mutta koska blogin kirjoittaminen on mukavaa, olenkin ajatellut, että tämä voisi suuntautua laihdutusblogista hiukan yleisemmin ruokablogiksi. Kerron ruokaan liittyviä ajatuksiani ja kokkauskokeilujani ja julkaisen niitä reseptejä, jotka ovat johtaneet onnistuneisiin kokeiluihin.
Juuri eilen totesimme ystäväni kanssa, ettei kannata tehdä toista kertaa kuin niitä ruokia, jotka ovat olleet todella hyviä. Maailma kun on reseptejä pullollaan. Siksi en kirjoitakaan tänne niitä reseptejä, joiden kokkaus on ollut epäonnistunutta tai keskinkertaista. Kirjoitan vain oikeasti hyvät jutut. Yritän myös pitää sen terveellisyyden ohjenuorana, mutta eihän sitä ihminen aina jaksa olla terveellinen.
Tämä viikko on ollut epäonnistuneiden kokkauskokeilujen. Lauantaina tein Smurffit-biisin innoittamana cupcakeja. Siis sen Smurffit-biisin, jossa lauletaan Frontside Ollien nuotilla: Smurffiina teki sen.. täydellisen ..cupcake-leivoksen.. ja tästä siis intoutuneena tein sisarelleni ja hänen ihanille lapsosilleen kahdenlaisia cupcakeja. Totesin kuitenkin jälleen kerran, että omenaraaste leivonnaisessa ei ole minun juttuni. Niistä toisista, päärynäisistä, tuli hyviä, mutta ei mitään viiden tähden leivonnaisia silti.
Epäonnistuneet kokkauskokeilut jatkuivat sunnuntaina, kun kylään tuli Viuhdin ystävä äitinsä eli minun ystäväni kanssa. Ulla Smedsin Toffeesuklaapaloissa (Lempileivonnaiset, 61) täytyy olla ohjeessa vika, koska levyä (mokkapalojen tapainen torttu) pidettiin uunissa kokonaista 50 minuuttia. Tiuhti sanoi: "Äiti, tää on tosi hyvää, mutta mun hampaat ei oikein pysty tähän." Eivätkä epäonniset kokeilut tähän loppuneet.
Eilen tuli muutamia opiskelukavereita meille aloittelemaan käsityökerhoa, ja olin tehnyt mm. falafeleja ensimmäistä kertaa. Olen ymmärtänyt, että falafelit tehdään usein kikhernejauhoista. Tämä versio tehtiin liotetuista, ei keitetyistä kikherneistä. Ne jauhettiin tehosekoittimessa tahnaksi. Koska en jaksanut koota yleiskonetta ja liittää siihen tehosekoitin-lisäosaa, ajattelin, että tämä hoituu kyllä sauvasekoittimellakin. Noh, se hiukan ylikuumeni, ja pysyi pelottavan kuumana koko illan, mutta kikherneet saatiin sössöksi. Se ei siis ollut ongelma, vaan: kun olin friteerannut falafelit, ja aloimme syödä, falafelit lentelivät pitkin pöytää, sillä niitä ei saanut ilman lekasahaa (mikä se muuten on?) halki. Että semmosta. Tarjolla oli myös farfalle-pinaatti-salaattia, johon käskettiin sekoittaa kastike juuri ennen tarjoamista. Tein niin, eikä salaatti maistunut muulle kuin pastalle. Kun sitten söin salaattia tänäänkin, se oli oikeastaan aika maukasta chilikastikkeineen, joka oli nyt ehtinyt antaa salaatille makua. Muuttaisin ohjetta siis niin, että sekoita kastike salaattiin ja anna maustua muutaman tunnin ajan. Niinpä teenkin.
Olen tehnyt tällä viikolla myös muutamia onnistuneita ruokia. Silti jäi vaivaamaan tuo falafelasia. Nyt alankin etsiä maailman parasta falafelreseptiä. Jakakaa lukijat toki, jos teillä on sellainen kaappinne kätköissä.
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
On/off -laihdutusta
En laihdu, mutta en toisaalta oikein jaksa laihduttaakaan. Ei toisaalta edes kiinnosta tällä hetkellä. Mielen ovat vallanneet muut asiat, mikä on hyvä asia. Mietin opiskeluasioita ja joululahja-askarteluja.
Olen syönyt kohtuullisesti, paitsi tässä yhtenä päivänä, jolloin en saanut syödä herkkuja ja sorruin ahmimaan keksejä suoraan pussista. Silloin päätin, että minulla ei voi olla kieltoja, ei edes sitä, että saan syödä yhden herkun vain viikonloppupäivisin. Jos on kieltoja, niitä juuri tekee mieli, mitä ei saa syödä.
Nyt saan syödä mitä vain! Eikö ole vapauttavaa? Sitä paitsi tänään olin niin kurkkuani myöten täynnä avokadopastaa ja kasviskaalikääryleitä, että söin lounaaksi fetasalaattia. Varmaankin ensimmäinen kerta lokakuulaihiksen jälkeen, kun teki mieli salaattia. En jaksa myöskään enää raportoida syömisiäni täällä, mutta tänään olen syönyt aamupalaksi sämpylän oivariinin ja paprikasuikaleiden kanssa, teetä ja noin desin tuoremehua. Lounaaksi söin siis fetasalaattia maustettuna oliiviöljyllä, balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Salaatin kanssa söin rieskaa ja oivariinia ja jälkiruoaksi viinirypäleitä. Ostin rypäleitä, koska Viuhti sanoi eilen "kaipailevansa" niitä. Lounaan jälkeen ei ole ollut nälkä, mutta söin illalla joulutortun ja join teetä. Teen kuntosalitreenin Hyvien ja huonojen uutisten aikaan ja juon palautusjuomaksi jonkun banaani-jogurtti-maitosotkun.
Minä en siis varsinaisesti tällä hetkellä jaksa laihduttaa, ja aion jatkossa painottaa kirjoitteluani erilaisiin kasvisruokakokeiluihin ja muuhun ruokaan liittyvään.
Ainut ohjenuorani tästä eteenpäin on koittaa olla kohttuulinen ja terveellinen. Syön edelleen kupillisen neljän tunnin välein, mutta jos en laihdu, niin en laihdu. En ota stressiä. Aion myös jatkaa tätä joka päivä liikkumista kuten tähänkin asti: joka toinen päivä kuntosaliharjoittelu, joka toinen päivä juoksulenkki. Molemmissa muuten huomaan jo kehitystä. Kymmenen kilometrin juoksulenkki sujuu nyt vähän päälle kuukauden harjoittelun jälkeen vauhdikkaasti ja kevyesti. Kotikuntosalillani ei ole kovin monen painoisia käsipainoja, joten olen lisännyt toistojen määrää. Aloitin monen liikkeen 3 x 12 toistosta ja olen nyt päässyt niistä monessa 3 x 30:een. Rasvaa on kolme prosenttia vähemmän kuin alussa, lihaksia on pari prosenttia enemmän. Kiloja on poissa edelleen sama kaksi, jonka karistin lokakuulaihiksella. Olihan tietenkin niinkin, että vanhan, rikki menneen vaa'an mukaan nyt olisi enää kolme liikakiloa; tämä hienompi ja uudempi sen sijaan väittää, että vielä pitäisi tiputtaa viisi.
En ole luovuttamassa, en vain koe laihtumista nyt tärkeänä. Paljon mielenkiintoisempaa olisi syödä hyvin ja todella opetella kohtuutta annoksissa. Aktiivinen liikunta auttaa hyvinvoinnissa. Ja olenhan minä kesällä rantakunnossa - en vain tiedä, minä kesänä.
Olen syönyt kohtuullisesti, paitsi tässä yhtenä päivänä, jolloin en saanut syödä herkkuja ja sorruin ahmimaan keksejä suoraan pussista. Silloin päätin, että minulla ei voi olla kieltoja, ei edes sitä, että saan syödä yhden herkun vain viikonloppupäivisin. Jos on kieltoja, niitä juuri tekee mieli, mitä ei saa syödä.
Nyt saan syödä mitä vain! Eikö ole vapauttavaa? Sitä paitsi tänään olin niin kurkkuani myöten täynnä avokadopastaa ja kasviskaalikääryleitä, että söin lounaaksi fetasalaattia. Varmaankin ensimmäinen kerta lokakuulaihiksen jälkeen, kun teki mieli salaattia. En jaksa myöskään enää raportoida syömisiäni täällä, mutta tänään olen syönyt aamupalaksi sämpylän oivariinin ja paprikasuikaleiden kanssa, teetä ja noin desin tuoremehua. Lounaaksi söin siis fetasalaattia maustettuna oliiviöljyllä, balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Salaatin kanssa söin rieskaa ja oivariinia ja jälkiruoaksi viinirypäleitä. Ostin rypäleitä, koska Viuhti sanoi eilen "kaipailevansa" niitä. Lounaan jälkeen ei ole ollut nälkä, mutta söin illalla joulutortun ja join teetä. Teen kuntosalitreenin Hyvien ja huonojen uutisten aikaan ja juon palautusjuomaksi jonkun banaani-jogurtti-maitosotkun.
Minä en siis varsinaisesti tällä hetkellä jaksa laihduttaa, ja aion jatkossa painottaa kirjoitteluani erilaisiin kasvisruokakokeiluihin ja muuhun ruokaan liittyvään.
Ainut ohjenuorani tästä eteenpäin on koittaa olla kohttuulinen ja terveellinen. Syön edelleen kupillisen neljän tunnin välein, mutta jos en laihdu, niin en laihdu. En ota stressiä. Aion myös jatkaa tätä joka päivä liikkumista kuten tähänkin asti: joka toinen päivä kuntosaliharjoittelu, joka toinen päivä juoksulenkki. Molemmissa muuten huomaan jo kehitystä. Kymmenen kilometrin juoksulenkki sujuu nyt vähän päälle kuukauden harjoittelun jälkeen vauhdikkaasti ja kevyesti. Kotikuntosalillani ei ole kovin monen painoisia käsipainoja, joten olen lisännyt toistojen määrää. Aloitin monen liikkeen 3 x 12 toistosta ja olen nyt päässyt niistä monessa 3 x 30:een. Rasvaa on kolme prosenttia vähemmän kuin alussa, lihaksia on pari prosenttia enemmän. Kiloja on poissa edelleen sama kaksi, jonka karistin lokakuulaihiksella. Olihan tietenkin niinkin, että vanhan, rikki menneen vaa'an mukaan nyt olisi enää kolme liikakiloa; tämä hienompi ja uudempi sen sijaan väittää, että vielä pitäisi tiputtaa viisi.
En ole luovuttamassa, en vain koe laihtumista nyt tärkeänä. Paljon mielenkiintoisempaa olisi syödä hyvin ja todella opetella kohtuutta annoksissa. Aktiivinen liikunta auttaa hyvinvoinnissa. Ja olenhan minä kesällä rantakunnossa - en vain tiedä, minä kesänä.
lauantai 10. marraskuuta 2012
Opiskelukiireitä ja opiskelijaruokaa
Only you can make yourself perfect,
luki teepussissani aamulla. Sopinee tähänkin tilanteeseen, jos nyt voi ylipäätään ajatella, että täydellisyys olisi jotenkin tavoiteltava olotila.
Koska julkisuus on ylensyömisen este, raportoin nyt syömiseni kuluneen kahden päivän ajalta. Minusta olen ollut kohtuullinen.
Lounas klo 13: 2 kpl kasviskaalikääryleitä, perunamuusi 1 1/3 perunasta, puolukkahillo, vissy, tee ja maito
Kahvi klo 15 opiskelukaverin kanssa: tee ja maito, omenapiirakan pala ja pallo Baileys-jäätelöä
Iltapala klo 20 opintojen tauolla: sämpylä, oivariini, kurkku, aurajuusto, omena, tee ja maito
Kuntosalitreenin tein vasta, kun olin palannut opinnoista noin kymmenen aikaan. Palautusjuomaksi join klo 23 pirtelön, johon sekoitin puolikkaan banaanin, ruokalusikallisen kookoshiutaleita, maustamatonta rasvatonta jogurttia ja maitoa.
Tein päivällä kasviskaalikääryleitä, muusia, muulle perheelle viikonlopuksi keittoa ja kiusausta sekä leivoin sämpylöitä.
Nyt jääkaapissa on pelkästään minua varten 9 annosta kaalikääryleitä ja neljä annosta avokadopastaa. Pakastimessa on tilaa vain neljälle annokselle kääryleitä. Tiedän ainakin, mitä syön seuraavan viikon.
Lauantai
Nyt olen taas siinä pisteessä, missä olin ennen repsahdusta, eli painoa on kolme kiloa alkulukemia vähemmän.
Aamupala klo 7: minisämpylä, pesto rosso, salaatti, kurkku, tee ja maito, vissy
Lounas klo 12.30 opintojen tauolla Telakalla: falafelpyörykkäannos, jossa oli sopivasti kaikkea, eli kolme pyörykkää ja ihania tulisia kastikkeita. Lisäkkeenä oli punasipulin ja salaatin kanssa muutama lohkoperuna, eli ei mikään mättöannos. Tämäkin ruoka herätti halun kokata falafeleja itse jonakin päivänä. Siis sitten, kun olen saanut avokadopastan ja kaalikääryleet tuhottua.
Opintojen loppupuolella join taas teetä ja söin 5 tummalla suklaalla päällystettyä rusinaa.
Kotona kävin kymmenen kilometrin juoksulenkillä. Palautuspirtelöön sekoitin tänään puolikkaan banaanin, mustikoita, kauraleseitä, kookoshiutaleita, jogurttia ja maitoa, molemmat rasvattomia
Illallinen klo 20.30: avokadopasta, 1/6 reseptistä, vissy, ja jälkiruoaksi pallo tähtianisjäätelöä.
Sanokaa, mitä sanotte, esimerkiksi näiden kahden päivän herkuista, mutta itse olen tyytyväinen. Olen pysytellyt kohtuudessa. Sääntöhän tietenkin oli, että syön herkun vain lauantaina ja toisen sunnuntaina, mutta tuntui jotenkin epäkohteliaalta tarjota herkkua vieraalle syömättä itse. Eikä se ole tekosyy siihen, että söin. Olisin hyvin pärjännyt ilmankin. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että tein kuntosaliharjoituksen vielä eilen klo 22-23, kun en aiemmin ehtinyt, ja tänään juoksin hyvän pituisen lenkin, vaikka oli intensiivinen ja siksi väsyttävä opiskeluviikonloppu takana.
Huomenna menen heti aamusta luistelukilpailuihin talkoisiin. Siellä saa ruokaa. Minua jännittää, onko siellä mitään kasvissyöjälle.
luki teepussissani aamulla. Sopinee tähänkin tilanteeseen, jos nyt voi ylipäätään ajatella, että täydellisyys olisi jotenkin tavoiteltava olotila.
Koska julkisuus on ylensyömisen este, raportoin nyt syömiseni kuluneen kahden päivän ajalta. Minusta olen ollut kohtuullinen.
Perjantai
Aamupala klo 8: tee ja maito, ruisleipäviipale, pesto rosso, salaatti, tomaatti, appelsiiniLounas klo 13: 2 kpl kasviskaalikääryleitä, perunamuusi 1 1/3 perunasta, puolukkahillo, vissy, tee ja maito
Kahvi klo 15 opiskelukaverin kanssa: tee ja maito, omenapiirakan pala ja pallo Baileys-jäätelöä
Iltapala klo 20 opintojen tauolla: sämpylä, oivariini, kurkku, aurajuusto, omena, tee ja maito
Kuntosalitreenin tein vasta, kun olin palannut opinnoista noin kymmenen aikaan. Palautusjuomaksi join klo 23 pirtelön, johon sekoitin puolikkaan banaanin, ruokalusikallisen kookoshiutaleita, maustamatonta rasvatonta jogurttia ja maitoa.
Tein päivällä kasviskaalikääryleitä, muusia, muulle perheelle viikonlopuksi keittoa ja kiusausta sekä leivoin sämpylöitä.
Nyt jääkaapissa on pelkästään minua varten 9 annosta kaalikääryleitä ja neljä annosta avokadopastaa. Pakastimessa on tilaa vain neljälle annokselle kääryleitä. Tiedän ainakin, mitä syön seuraavan viikon.
Lauantai
Nyt olen taas siinä pisteessä, missä olin ennen repsahdusta, eli painoa on kolme kiloa alkulukemia vähemmän.
Aamupala klo 7: minisämpylä, pesto rosso, salaatti, kurkku, tee ja maito, vissy
Lounas klo 12.30 opintojen tauolla Telakalla: falafelpyörykkäannos, jossa oli sopivasti kaikkea, eli kolme pyörykkää ja ihania tulisia kastikkeita. Lisäkkeenä oli punasipulin ja salaatin kanssa muutama lohkoperuna, eli ei mikään mättöannos. Tämäkin ruoka herätti halun kokata falafeleja itse jonakin päivänä. Siis sitten, kun olen saanut avokadopastan ja kaalikääryleet tuhottua.
Opintojen loppupuolella join taas teetä ja söin 5 tummalla suklaalla päällystettyä rusinaa.
Kotona kävin kymmenen kilometrin juoksulenkillä. Palautuspirtelöön sekoitin tänään puolikkaan banaanin, mustikoita, kauraleseitä, kookoshiutaleita, jogurttia ja maitoa, molemmat rasvattomia
Illallinen klo 20.30: avokadopasta, 1/6 reseptistä, vissy, ja jälkiruoaksi pallo tähtianisjäätelöä.
Sanokaa, mitä sanotte, esimerkiksi näiden kahden päivän herkuista, mutta itse olen tyytyväinen. Olen pysytellyt kohtuudessa. Sääntöhän tietenkin oli, että syön herkun vain lauantaina ja toisen sunnuntaina, mutta tuntui jotenkin epäkohteliaalta tarjota herkkua vieraalle syömättä itse. Eikä se ole tekosyy siihen, että söin. Olisin hyvin pärjännyt ilmankin. Lisäksi olen tyytyväinen siihen, että tein kuntosaliharjoituksen vielä eilen klo 22-23, kun en aiemmin ehtinyt, ja tänään juoksin hyvän pituisen lenkin, vaikka oli intensiivinen ja siksi väsyttävä opiskeluviikonloppu takana.
Huomenna menen heti aamusta luistelukilpailuihin talkoisiin. Siellä saa ruokaa. Minua jännittää, onko siellä mitään kasvissyöjälle.
torstai 8. marraskuuta 2012
Nyt onnistun!
Aamun teepussisitaatti, joka sopii juuri tähän päivään:
"Even a journey of a thousand miles starts with the first step."
Nyt on tasan se kaksi kiloa poissa, jonka sain kuukauden kitudieetillä karistettua. Pieni (vajaan viikon) repsahdus tuossa oli, mutta nyt olen saanut itseäni ainakin päivän ajan pidettyä lieassa. Tämä julkinen häpeäpaalu eli se, että kirjoitan tänne kaiken, mitä syön, toimii. En huijaa raportoimisessa, en yhtään. Saatte aivan vapaasti kommentoida ja kertoa, mikä ruokavaliossani on pielessä. Pyrin siis syömään pienen aterian neljän tunnin välein, välttämään liikaa rasvaa ja kiinnittämään huomioni proteiinin saantiin kasvisruokavaliossani. No niin, siis:
Aamiainen klo 7: ruisleipäviipale (real-tyyppinen, mutta itse Ikean puolivalmisteesta paistettu), pesto rosso, tomaatti, omena, tee+maito, vissy
Lounas klo 13: karibialainen sosekeitto (ohje aiemmin tässä blogissa, kikherneillä proteinisoituna), ruisleipäviipale, pesto rosso, vissy
Päivällinen klo 18: avokadopasta (1/6 neljän annoksen reseptistä eli ihan kohtuuannos, kun ajattelee, että ateria sisältää kuitenkin aika paljon parmesaania ja pecorinoa ja pastaa), lohkoperunoita (eivät kuuluneet suunnitelmaan, vaan napsin niitä muun perheen aterialta jääneeltä pellilliseltä.. tämä oli tämän päivän heikoin lenkki, hyvästi).
Kävin juoksemassa, ja minusta riippumattomista syistä lenkki jäi aiottua lyhyemmäksi. Viuhdin baletin pitäisi kestää 45 minuuttia, jonka verran siis juoksen yleensä torstaisin. Nyt Viuhti kuitenkin kaatui hallin pihassa kiirehtiessään balettiin juosten ja sai reiteensä niin kovat verinaarmut, että niitä putsatessa ja lasta lohduttaessa kului lenkkeilyaikaa sellainen kymmenen minuuttia. Ehdin siis juosta vaivaisen puoli tuntia ja 4,54 kilometriä, mutta eipä tällaisille voi mitään. Pääasia, että tyttö on kunnossa eikä esimerkiksi kaatunut peruuttavan auton alle.
Tiedossa on tapahtumantäyteiset kolme päivää. Opiskelen perjantai-illan ja lauantain, ja talkoilen luistelukilpailuissa sunnuntain eli isänpäivän. Raportoin siis varmaankin viikonlopun asioista vasta ensi viikolla, luulisin. Ainakin tiedossa on ruokatilityksiä ja muutamia reseptejä. Huomenna päivällä kokkailen kasviskaalikääryleitä (jotta muulla perheellä olisi miellyttävä hajumaailma täällä, kun olen itse poissa).
"Even a journey of a thousand miles starts with the first step."
Nyt on tasan se kaksi kiloa poissa, jonka sain kuukauden kitudieetillä karistettua. Pieni (vajaan viikon) repsahdus tuossa oli, mutta nyt olen saanut itseäni ainakin päivän ajan pidettyä lieassa. Tämä julkinen häpeäpaalu eli se, että kirjoitan tänne kaiken, mitä syön, toimii. En huijaa raportoimisessa, en yhtään. Saatte aivan vapaasti kommentoida ja kertoa, mikä ruokavaliossani on pielessä. Pyrin siis syömään pienen aterian neljän tunnin välein, välttämään liikaa rasvaa ja kiinnittämään huomioni proteiinin saantiin kasvisruokavaliossani. No niin, siis:
Aamiainen klo 7: ruisleipäviipale (real-tyyppinen, mutta itse Ikean puolivalmisteesta paistettu), pesto rosso, tomaatti, omena, tee+maito, vissy
Lounas klo 13: karibialainen sosekeitto (ohje aiemmin tässä blogissa, kikherneillä proteinisoituna), ruisleipäviipale, pesto rosso, vissy
Päivällinen klo 18: avokadopasta (1/6 neljän annoksen reseptistä eli ihan kohtuuannos, kun ajattelee, että ateria sisältää kuitenkin aika paljon parmesaania ja pecorinoa ja pastaa), lohkoperunoita (eivät kuuluneet suunnitelmaan, vaan napsin niitä muun perheen aterialta jääneeltä pellilliseltä.. tämä oli tämän päivän heikoin lenkki, hyvästi).
Kävin juoksemassa, ja minusta riippumattomista syistä lenkki jäi aiottua lyhyemmäksi. Viuhdin baletin pitäisi kestää 45 minuuttia, jonka verran siis juoksen yleensä torstaisin. Nyt Viuhti kuitenkin kaatui hallin pihassa kiirehtiessään balettiin juosten ja sai reiteensä niin kovat verinaarmut, että niitä putsatessa ja lasta lohduttaessa kului lenkkeilyaikaa sellainen kymmenen minuuttia. Ehdin siis juosta vaivaisen puoli tuntia ja 4,54 kilometriä, mutta eipä tällaisille voi mitään. Pääasia, että tyttö on kunnossa eikä esimerkiksi kaatunut peruuttavan auton alle.
Tiedossa on tapahtumantäyteiset kolme päivää. Opiskelen perjantai-illan ja lauantain, ja talkoilen luistelukilpailuissa sunnuntain eli isänpäivän. Raportoin siis varmaankin viikonlopun asioista vasta ensi viikolla, luulisin. Ainakin tiedossa on ruokatilityksiä ja muutamia reseptejä. Huomenna päivällä kokkailen kasviskaalikääryleitä (jotta muulla perheellä olisi miellyttävä hajumaailma täällä, kun olen itse poissa).
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Ostetaan kilo itsekuria
En ole onnistunut kohtuuden tavoittelussani sen jälkeen, kun lauantaina leivoin pullaa. Hyvää mutta pahaa pullaa siis. Lauantaina söin liikaa pullaa, sunnuntaina pitsaa, maanantaina lopun pitsan, tiistaina pannukakkua mansikkahillon ja itse tehdyn jäätelön kanssa, keskiviikkona keksejä.
Nyt en ala toistaa täällä sitä, miten aion parantaa tapani; olen kertonut sen jo monta kertaa. Nyt vaaditaan sanojen sijaan tekoja. Aion sen sijaan kirjoittaa tänne jonkin aikaa kaiken, mitä syön. Ei se välttämättä kiinnosta ketään normaalijärkistä, mutta ehkä se auttaa minua tässä tavoitteessani.
Ihan sama oikeastaan, laihdunko ennen joulua vai en, kunhan vain saisin sen hyvän ja kevyen olon takaisin, joka minulla oli vielä viikko sitten.
Tänään tein hittiruoaksi kohonnutta avokadopastaa. Se oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Ohje löytyy googlaamalla. Tein myös pesto rossoa levitteeksi leivän päälle.
Nyt en ala toistaa täällä sitä, miten aion parantaa tapani; olen kertonut sen jo monta kertaa. Nyt vaaditaan sanojen sijaan tekoja. Aion sen sijaan kirjoittaa tänne jonkin aikaa kaiken, mitä syön. Ei se välttämättä kiinnosta ketään normaalijärkistä, mutta ehkä se auttaa minua tässä tavoitteessani.
Ihan sama oikeastaan, laihdunko ennen joulua vai en, kunhan vain saisin sen hyvän ja kevyen olon takaisin, joka minulla oli vielä viikko sitten.
Tänään tein hittiruoaksi kohonnutta avokadopastaa. Se oli hyvää, mutta ei mitenkään tajunnanräjäyttävää. Ohje löytyy googlaamalla. Tein myös pesto rossoa levitteeksi leivän päälle.
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Mitali- ja kilojahdissa
Tänään oli Viuhdin kilpailut, ja mitalihan sieltä tuli, kuten tähän asti joka kerta. Nämä olivat kolmannet kilpailut ikinä, ja ensimmäiset tällä kaudella. Mahtaa olla lapselle isku, jos jollain kerralla ei saakaan kiiltelevää mitalia tai pokaalia.
No, lapsi metsästi lisää mitaleja, äiti ilmeisesti kiloja. Oli niin nälkä, kun palkintojenjako oli vihdoin ohi, että tilasin ABC:llä vuohenjuustopitsan. Puolikkaan jaksoin. Siihen kun lisää kotona mitalikahveilla syödyt keksit ja pullan, on olo aika turpea.
Leivoin eilen siis karjalanpiirakoita ja pullapitkoja, sillä ensimmäisiä tein Viuhdille matkaevääksi, toisia tein viikonlopun kunniaksi ja sen vuoksi, että halusin kokeilla, vieläkö onnistuisin siinä pullan letittämisessä. Onnistuin, ja syömisessä myös. Yli odotusten.
Pistelin pullaa eilen koko päivän aika lahjakkaasti.
Noh. En anna tämän vastoinkäymisen masentaa. Sovin ystäväni kanssa, että alamme semmoista, että vain lauantaisin ja sunnuntaisin saamme herkutella, ja vain yhden herkun kumpanakin päivänä. Kuulostaako tutulta? Mutta nyt se olisi tarkoitus pitää myös. Ja nyt sen pidänkin, koska saan vertaistukea. Sovimme myös, ettei ole mitään poikkeuksia. Jos herkuttelemme viikolla jollain pullalla tai muulla sellaisella, se on pois viikonlopun herkuista. Eli toisin sanoen en syö herkkuja viikolla edes kylässä. En kyllä mielellään viikonloppuisinkaan, koska minua odottaa nytkin herkkuja kaapeissa ja pakastimessa jo monen viikon tarpeiksi.
Oikeasti olo on aika paha ja turpea, kun ruokavalio on nyt koostunut pitsasta ja pullasta. Tahdon sen hyvän, kevyen ja jo itsevarmemmankin olon takaisin!
No, lapsi metsästi lisää mitaleja, äiti ilmeisesti kiloja. Oli niin nälkä, kun palkintojenjako oli vihdoin ohi, että tilasin ABC:llä vuohenjuustopitsan. Puolikkaan jaksoin. Siihen kun lisää kotona mitalikahveilla syödyt keksit ja pullan, on olo aika turpea.
Leivoin eilen siis karjalanpiirakoita ja pullapitkoja, sillä ensimmäisiä tein Viuhdille matkaevääksi, toisia tein viikonlopun kunniaksi ja sen vuoksi, että halusin kokeilla, vieläkö onnistuisin siinä pullan letittämisessä. Onnistuin, ja syömisessä myös. Yli odotusten.
Pistelin pullaa eilen koko päivän aika lahjakkaasti.
Noh. En anna tämän vastoinkäymisen masentaa. Sovin ystäväni kanssa, että alamme semmoista, että vain lauantaisin ja sunnuntaisin saamme herkutella, ja vain yhden herkun kumpanakin päivänä. Kuulostaako tutulta? Mutta nyt se olisi tarkoitus pitää myös. Ja nyt sen pidänkin, koska saan vertaistukea. Sovimme myös, ettei ole mitään poikkeuksia. Jos herkuttelemme viikolla jollain pullalla tai muulla sellaisella, se on pois viikonlopun herkuista. Eli toisin sanoen en syö herkkuja viikolla edes kylässä. En kyllä mielellään viikonloppuisinkaan, koska minua odottaa nytkin herkkuja kaapeissa ja pakastimessa jo monen viikon tarpeiksi.
Oikeasti olo on aika paha ja turpea, kun ruokavalio on nyt koostunut pitsasta ja pullasta. Tahdon sen hyvän, kevyen ja jo itsevarmemmankin olon takaisin!
perjantai 2. marraskuuta 2012
Karibialainen sosekeitto ja ananassmoothie
Nämä ovat kevyitä reseptejä, ehkäpä sellaiseen päivään, jolloin on morkkis eilisestä ähkysyömisestä tai sitten muuten vain.
KARIBIALAINEN SOSEKEITTO
1 bataatti
1 porkkana
2 perunaa
iso viipale kurpitsaa
punainen chili
lime
suolaa
kookosmaitoa
1 rkl tuoretta korianteria
Keitä kypsiksi lohkottu bataatti, porkkana, perunat ja viipale kurpitsaa. Lisää joukkoon punainen chili pilkottuna ja siemenet poistettuna. Soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan limen mehu, suolaa ja tilkka kookosmaitoa. Kuumenna kiehuvaksi. Silppua keiton pinnalle tuoretta korianteria.
ANANASSMOOTHIE
1 iso lohko tuoretta ananasta
1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl kookoshiutaleita
1 rkl kauraleseitä
jäitä
Surauta tehosekoittimessa sekaisin ja nauti esimerkiksi treenin jälkeen.
KARIBIALAINEN SOSEKEITTO
1 bataatti
1 porkkana
2 perunaa
iso viipale kurpitsaa
punainen chili
lime
suolaa
kookosmaitoa
1 rkl tuoretta korianteria
Keitä kypsiksi lohkottu bataatti, porkkana, perunat ja viipale kurpitsaa. Lisää joukkoon punainen chili pilkottuna ja siemenet poistettuna. Soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella. Lisää kattilaan limen mehu, suolaa ja tilkka kookosmaitoa. Kuumenna kiehuvaksi. Silppua keiton pinnalle tuoretta korianteria.
ANANASSMOOTHIE
1 iso lohko tuoretta ananasta
1 1/2 dl maustamatonta jogurttia
1 tl kookoshiutaleita
1 rkl kauraleseitä
jäitä
Surauta tehosekoittimessa sekaisin ja nauti esimerkiksi treenin jälkeen.
Tofu-sienirisottoa, avokado-tomaattisalsaa ja sitruunakiisseliä
TOFU-SIENIRISOTTO
2 rkl oliiviöljyä
25 g voita
1 salottisipuli hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
325 g risottoriisiä
hyppysellinen sahramia tai kurkumaa, jos haluat
hieman suolaa ja vastajauhettua mustapippuria 4 rkl kuivaa valkoviiniä (ja vähän enemmän kokkausmaisteluun sekä ruokailuun)
7,5 dl- 1 l kasvislientä
450 g tuoreita sieniä tai pari kourallista kuivattuja
paketillinen haluamasi makuista tofua
1,25 dl parmesaania raastettuna
Sulata voi ja öljy suuressa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi, sahrami tai kurkuma ja hieman suolaa ja pippuria. Sekoita riisi voi-öljyseokseen. Lisää viini, sekoita ja lisää lientä sen verran, että risotto on kosteaa, mutta ei ui. Sekoita usein, sillä risotto tykkää siitä, että sitä sekoitetaan. Pidä riisi koko ajan hieman kosteana lientä lisäämällä. Riippuu käyttämäsi riisin keittoajasta, kuinka kauan risotto kypsyy, mutta minun riisiäni kypsennettiin pakkauksen mukaan 18 minuuttia. Tein niin, että kypsensin riisiä kymmenen minuuttia, sitten lisäsin kuivatut suppilovahverot uuden nestelisäyksen yhteydessä. Kun risotto on melkein kypsää, lisää tofukuutiot joukkoon. Kun risotto on kypsää, lisää parmesaani ja sekoita. Maista.
AVOKADO-TOMAATTISALSA
Mietin, mihin käyttäisin guacamolesta jääneet avokadot sekä pöydällä nököttävän korianterin. Silloin muistin tämän reseptin, josta muistan pitäneeni. En ollut väärässä. Minulla on tästä reseptistä myös sellainen muisto, että mieheni kysyi, oliko tämä ruoka käynyt tiskivedessä, koska maistui niin kummalliselta. Hän ei ilmeisesti ollut ennen maistanut korianteria. Noh, tällä kertaa tein viisaasti ja en tarjonnut salsaa muulle perheelle. Minulle siitä riittää vielä huomiseksikin.
2 avokadoa
2 tomaattia
2 rkl sitruunamehua
1 pieni uusi sipuli varsineen tai esimerkiksi salottisipuli
n. 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna 1/2 tl suolaa
Halkaise avokadot. Poista kivet. Kuutioi hedelmäliha ja purista päälle sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi. Tee tomaatteihin syvä ristiviilto ja purista siemenet ja neste pois. Poista kanta samalla. Kuutioi tomaatin malto. Hienonna sipuli varsineen sekä tuore korianteri. Yhdistä kaikki salsan raaka-aineet ja mausta suolalla.
SITRUUNAKIISSELI
1 litra vettä
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
3-4 sitruunan mehu
Mittaa kattilaan kaikki muut aineet paitsi sitruunamehu. Sekoita hyvin. Kuumenna seosta koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Älä keitä. Lisää sitruunamehu. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä. Pehmennä makua halutessasi kermavaahdolla.
2 rkl oliiviöljyä
25 g voita
1 salottisipuli hienonnettuna
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
325 g risottoriisiä
hyppysellinen sahramia tai kurkumaa, jos haluat
hieman suolaa ja vastajauhettua mustapippuria 4 rkl kuivaa valkoviiniä (ja vähän enemmän kokkausmaisteluun sekä ruokailuun)
7,5 dl- 1 l kasvislientä
450 g tuoreita sieniä tai pari kourallista kuivattuja
paketillinen haluamasi makuista tofua
1,25 dl parmesaania raastettuna
Sulata voi ja öljy suuressa paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota pari minuuttia. Lisää riisi, sahrami tai kurkuma ja hieman suolaa ja pippuria. Sekoita riisi voi-öljyseokseen. Lisää viini, sekoita ja lisää lientä sen verran, että risotto on kosteaa, mutta ei ui. Sekoita usein, sillä risotto tykkää siitä, että sitä sekoitetaan. Pidä riisi koko ajan hieman kosteana lientä lisäämällä. Riippuu käyttämäsi riisin keittoajasta, kuinka kauan risotto kypsyy, mutta minun riisiäni kypsennettiin pakkauksen mukaan 18 minuuttia. Tein niin, että kypsensin riisiä kymmenen minuuttia, sitten lisäsin kuivatut suppilovahverot uuden nestelisäyksen yhteydessä. Kun risotto on melkein kypsää, lisää tofukuutiot joukkoon. Kun risotto on kypsää, lisää parmesaani ja sekoita. Maista.
AVOKADO-TOMAATTISALSA
Mietin, mihin käyttäisin guacamolesta jääneet avokadot sekä pöydällä nököttävän korianterin. Silloin muistin tämän reseptin, josta muistan pitäneeni. En ollut väärässä. Minulla on tästä reseptistä myös sellainen muisto, että mieheni kysyi, oliko tämä ruoka käynyt tiskivedessä, koska maistui niin kummalliselta. Hän ei ilmeisesti ollut ennen maistanut korianteria. Noh, tällä kertaa tein viisaasti ja en tarjonnut salsaa muulle perheelle. Minulle siitä riittää vielä huomiseksikin.
2 avokadoa
2 tomaattia
2 rkl sitruunamehua
1 pieni uusi sipuli varsineen tai esimerkiksi salottisipuli
n. 1/2 dl tuoretta korianteria hienonnettuna 1/2 tl suolaa
Halkaise avokadot. Poista kivet. Kuutioi hedelmäliha ja purista päälle sitruunamehua tummumisen ehkäisemiseksi. Tee tomaatteihin syvä ristiviilto ja purista siemenet ja neste pois. Poista kanta samalla. Kuutioi tomaatin malto. Hienonna sipuli varsineen sekä tuore korianteri. Yhdistä kaikki salsan raaka-aineet ja mausta suolalla.
SITRUUNAKIISSELI
1 litra vettä
2 munaa
2 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
3-4 sitruunan mehu
Mittaa kattilaan kaikki muut aineet paitsi sitruunamehu. Sekoita hyvin. Kuumenna seosta koko ajan hyvin sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Älä keitä. Lisää sitruunamehu. Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä. Pehmennä makua halutessasi kermavaahdolla.
Kokkailu käy kuntoilusta
Olen kokannut tänään seuraavaa:
1. sämpylöitä
2. vaniljajäätelöä (nautittavaksi lättyjen ja mansikoiden kanssa joskus lähitulevaisuudessa)
3. avokado-tomaattisalsaa
4. tofu-suppilovahverorisottoa
5. sitruunakiisseliä
6. jauhelihamurekekääryleitä ja
7. perunamuusia
Aion vielä tehdä kuntosaliharjoituksen päätteeksi ananassmoothien ikään kuin palautusjuomaksi. Olen lopettanut heraproteiinijauheen tankkaamisen treenien jälkeen (lue Kyrö-teksti), mutta hyvähän se olisi jotakin proteiinipitoista saada lihaskuntotreenin tai juoksulenkin jälkeen. Minä kun en palaudu jauhelihakastikkeella, koska toimin pelkällä kasvisruokavaliolla.
Tänään oli lähtenyt jo se puoli kiloa, jonka eräpäivä oli maanantaina. Nyt on haasteena pitää se poissa maanantaihin asti, jolloin on ratkaiseva punnitus. Hulluhan olen, kun tuijotan noin päiväpainoihin, mutta jotenkin tätä on koko ajan kontrolloitava. Olen näköjään syönyt aika kevyesti ja keittolinjalla, koskapa tämänpäiväinen risotto-salsa-sämpylä-sitruunakiisseliateria tuntui aika raskaalta. Sallittakoon se silti, sillä olen syönyt koko ajan aika terveellisesti.
Kun olin lokakuulaihiksella, teki mieli koko ajan erilaisia juttuja, esimerkiksi karibialaista eli eksoottista ruokaa ja toisaalta sitten intialaista eli mausteista ruokaa. Niitä toki tekee mieli vieläkin, varsinkin jos uppoudun tutkailemaan uutta intialaista kasviskeittokirjaani, mutta nyt tänään mielitekoni ovat aika suomalaisia. Tämä on ikään kuin muodikasta homingia eli kotoilua ruoan muodossa. Haluaisin esimerkiksi kokeilla, mihin vihannesmurekkeeseen sopisi täytteeksi luumu, tiedättehän ne klassikkomurekerulllat, joissa on kuivattua luumua täytteenä, joka tietenkin siitä uunissa vetreytyy vähemmän kuivaksi. Tahtoisin tehdä sen ruoan kasvisversiota ja tarjota sitä samettisen perunamuusin kanssa ja syödä jälkiruoaksi jotain kotoista kiisseliä. Selvää homingia siis. Villasukat vain jalkaan ja käsitöitä tekemään ruoan päätteeksi. Siis kunhan siihen asti pääsen.
Tämänpäiväinen risotto, jonka tein suppiksista ja tofusta, sai innoituksensa pikkujouluista Oluthuone Esplanadissa, jossa söin tätä annosta. Minun versioni ei nyt ole kermainen, sillä tahdoin ensin oppia tekemään ihan perusrisoton. Minun versioni ei välttämättä ole myöskään aivan täsmälleen klassikkorisotto, vaan yhdistelin siihen kaikkien käsiin saamieni risotto-ohjeiden parhaat palat. Kirjoitan reseptin tänne seuraavaksi yhdessä muutaman muun reseptin kanssa. Yritän suunnitella tänne reseptit ikään kuin menukokonaisuuksiksi, jotka voi toteuttaa yhdellä aterialla kaikki tai sitten erikseenkin. Pidän kovasti menujen suunnittelusta. Ihan niin paljon aikaa minulla ei tällä hetkellä ole, että voisin suunnitella ja toteuttaa alku-, pää- ja jälkiruoat, mutta suunnittelen kuitenkin pääruoan ja sille lisukkeet ja jälkiruoan.
Yritän vertailla tuotteita kaupassa ja ostaa sellaista, jossa on vähiten lisäaineita. Erikoista oli, että eräässä luomuvehnäjauhossa oli jauhonparannetta, oliko se E300 vai E330. Miten niin luomua? Tutkin asiaa, ja löysin kuin löysinkin sekä vehnäjauhon, täysjyvävehnäjauhon ja ruisjauhon, joissa oli pelkkää vehnää ja ruista. Hinnassa ei ollut suurta eroa.
Miksi niin paljon hälyä jauhoista? Ajattelin kotoilla huomenna ja leipoa elämäni toisen lettipullapitkon ja karjalanpiirakoita. Aion, vaikka olenkin väsy tämän päivän kokkailuista. Viuhdilla on kilpailut sunnuntaina, ja karjalanpiirakat ovat hyvää ja täyttävää matkaevästä.
Tänään oli lähtenyt jo se puoli kiloa, jonka eräpäivä oli maanantaina. Nyt on haasteena pitää se poissa maanantaihin asti, jolloin on ratkaiseva punnitus. Hulluhan olen, kun tuijotan noin päiväpainoihin, mutta jotenkin tätä on koko ajan kontrolloitava. Olen näköjään syönyt aika kevyesti ja keittolinjalla, koskapa tämänpäiväinen risotto-salsa-sämpylä-sitruunakiisseliateria tuntui aika raskaalta. Sallittakoon se silti, sillä olen syönyt koko ajan aika terveellisesti.
Kun olin lokakuulaihiksella, teki mieli koko ajan erilaisia juttuja, esimerkiksi karibialaista eli eksoottista ruokaa ja toisaalta sitten intialaista eli mausteista ruokaa. Niitä toki tekee mieli vieläkin, varsinkin jos uppoudun tutkailemaan uutta intialaista kasviskeittokirjaani, mutta nyt tänään mielitekoni ovat aika suomalaisia. Tämä on ikään kuin muodikasta homingia eli kotoilua ruoan muodossa. Haluaisin esimerkiksi kokeilla, mihin vihannesmurekkeeseen sopisi täytteeksi luumu, tiedättehän ne klassikkomurekerulllat, joissa on kuivattua luumua täytteenä, joka tietenkin siitä uunissa vetreytyy vähemmän kuivaksi. Tahtoisin tehdä sen ruoan kasvisversiota ja tarjota sitä samettisen perunamuusin kanssa ja syödä jälkiruoaksi jotain kotoista kiisseliä. Selvää homingia siis. Villasukat vain jalkaan ja käsitöitä tekemään ruoan päätteeksi. Siis kunhan siihen asti pääsen.
Tämänpäiväinen risotto, jonka tein suppiksista ja tofusta, sai innoituksensa pikkujouluista Oluthuone Esplanadissa, jossa söin tätä annosta. Minun versioni ei nyt ole kermainen, sillä tahdoin ensin oppia tekemään ihan perusrisoton. Minun versioni ei välttämättä ole myöskään aivan täsmälleen klassikkorisotto, vaan yhdistelin siihen kaikkien käsiin saamieni risotto-ohjeiden parhaat palat. Kirjoitan reseptin tänne seuraavaksi yhdessä muutaman muun reseptin kanssa. Yritän suunnitella tänne reseptit ikään kuin menukokonaisuuksiksi, jotka voi toteuttaa yhdellä aterialla kaikki tai sitten erikseenkin. Pidän kovasti menujen suunnittelusta. Ihan niin paljon aikaa minulla ei tällä hetkellä ole, että voisin suunnitella ja toteuttaa alku-, pää- ja jälkiruoat, mutta suunnittelen kuitenkin pääruoan ja sille lisukkeet ja jälkiruoan.
Yritän vertailla tuotteita kaupassa ja ostaa sellaista, jossa on vähiten lisäaineita. Erikoista oli, että eräässä luomuvehnäjauhossa oli jauhonparannetta, oliko se E300 vai E330. Miten niin luomua? Tutkin asiaa, ja löysin kuin löysinkin sekä vehnäjauhon, täysjyvävehnäjauhon ja ruisjauhon, joissa oli pelkkää vehnää ja ruista. Hinnassa ei ollut suurta eroa.
Miksi niin paljon hälyä jauhoista? Ajattelin kotoilla huomenna ja leipoa elämäni toisen lettipullapitkon ja karjalanpiirakoita. Aion, vaikka olenkin väsy tämän päivän kokkailuista. Viuhdilla on kilpailut sunnuntaina, ja karjalanpiirakat ovat hyvää ja täyttävää matkaevästä.
torstai 1. marraskuuta 2012
Leivätöntä pöytää ja tyhjiä uhkauksia
Olen laihtunut tasaiseen tahtiin, vaikken ole enää tiukalla lokakuulaihiksella vaan leppisammalla ranskatar-ruokavaliomuutoksella. Nyt on tippunut kolme kiloa. Asetin itselleni tavoitteen, että saisin puoli kiloa viikossa pois. Se tarkoittaisi sitä, että olisin jouluna ihannemitoissani. Saa nähdä nyt, sillä en ole itselleni kovin ankara. Olen pari päivää syönyt tekemiäni aurajuustosarvia, leipäkoneleipää ja äidin leipomia sämpylöitä hiukan liikaa, joten päätin eilen illalla, että pitäisin tänään leivättömän päivän. Leivätön päivä jäi leivättömään aamiaiseen, jolloin söin rasvatonta, maustamatonta jogurttia Femisoija-jauheen kera. Lounaan linssi-kookoskeitto huusi jo seurakseen yhtä aurasarvea ja muutamaa guacamolella päällystettyä Väinämöisen palttoonnappia. Illallinen venähti kahdeksaan, ja silloin kruunasin karibialaisen sosekeiton paitsi sämpylällä, myös lasillisella punaviiniä. Mutta mikäs siinä. Kunhan paino ja rasvaprosentti jatkavat laskuaan, olen tyytyväinen. Jos sen sijaan maanantaihin mennessä ei ole -3,5 kg lähtenyt, rankaisen itseäni jollain. Siihen asti menee mukavasti näin.
Ai miten? No, syön kuten ranskattaret: neljän tunnin välein pienen aterian. Aterioita on kolme päivässä. Ruoan on hyvä olla arkena vähärasvaista ja terveellistä, viikonloppuna voin joustaa. Voin syödä vaikka joka päivä jälkiruoan, mutta senkin on hyvä olla arkena terveellinen. Lauantaisin ja sunnuntaisin saan vaikka palan kakkua tai pallon jäätelöä.
Liikun kuten lokakuulaihiksessa, koska pidän tästä rytmistä, ja se tuntuu tekevän minun kropalleni hyvää. Maanantaisin on jumppa, tiistaisin juoksulenkki, keskiviikkoisin kuntosalitreeni, torstaisin juoksulenkki, perjantaisin kuntosalitreeni, lauantaisin juoksulenkki ja sunnuntaisin venyttely.
Piirsin tänään kuvaajan painokehityksestäni lokakuun ajalta, ja se näytti tietenkin motivoivan laskevalta. Toivottavasti suunta jatkuu, sillä nyt, kun saan itse päättää, mitä syön, on helppoa huijata itseään ja kasvattaa ruokamääriä. Yritän kuitenkin pysytellä kohtuudessa.
Yksi pahe on hiipinyt Titiuun myötä takaisin, nimittäin lasten jämien syöminen. Äskeisellä iltapalallakin söin ohimennen liiskatun mutta silti mielestäni hyvin houkuttelevan banaaninpuolikkaan. Pitäisi hokea kuin mantraa: olen äiti, en jätemylly..
Ai miten? No, syön kuten ranskattaret: neljän tunnin välein pienen aterian. Aterioita on kolme päivässä. Ruoan on hyvä olla arkena vähärasvaista ja terveellistä, viikonloppuna voin joustaa. Voin syödä vaikka joka päivä jälkiruoan, mutta senkin on hyvä olla arkena terveellinen. Lauantaisin ja sunnuntaisin saan vaikka palan kakkua tai pallon jäätelöä.
Liikun kuten lokakuulaihiksessa, koska pidän tästä rytmistä, ja se tuntuu tekevän minun kropalleni hyvää. Maanantaisin on jumppa, tiistaisin juoksulenkki, keskiviikkoisin kuntosalitreeni, torstaisin juoksulenkki, perjantaisin kuntosalitreeni, lauantaisin juoksulenkki ja sunnuntaisin venyttely.
Piirsin tänään kuvaajan painokehityksestäni lokakuun ajalta, ja se näytti tietenkin motivoivan laskevalta. Toivottavasti suunta jatkuu, sillä nyt, kun saan itse päättää, mitä syön, on helppoa huijata itseään ja kasvattaa ruokamääriä. Yritän kuitenkin pysytellä kohtuudessa.
Yksi pahe on hiipinyt Titiuun myötä takaisin, nimittäin lasten jämien syöminen. Äskeisellä iltapalallakin söin ohimennen liiskatun mutta silti mielestäni hyvin houkuttelevan banaaninpuolikkaan. Pitäisi hokea kuin mantraa: olen äiti, en jätemylly..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)