Ajatella, jo kolmasosa lokakuulaihiksesta on takana. Vaaka näytti tänään kilon vähemmän kuin alussa. Tätä tahtia saan lokakuun aikana kolme kiloa pois. Toivon tietenkin mahdottomia, mutta koska kerran kidutan itseäni jatkuvalla nälällä enkä lempeästi laihduta, tahtoisin saada pois enemmän. Edes kilon viikossa.
Suunnittelin tänään jo sitä, miten palailen asteittain takaisin normaaliin sitten marraskuussa. Ajattelin, että jos vain kärsivällisyys kestää, lisään yhden jutun joka viikko niin kauan, kunnes syön sopivasti. Lisäilen siinä järjestyksessä, mitä eniten kaipaan. Nyt kaipaan ehkä eniten jotain muuta ruokaa kuin kalaa ja vihanneksia.
Tänään jo hieman poikkesin ruodusta, mutta en yhtään liikaa. Sen kertoo koko ajan kalvava nälkä. Vaihdoin lounaalla kalan kidneypapuihin. Päivällisaikaan siivosin jääkaappia ja keittiötä muutenkin, ja kun minun piti paistaa pakasteesta vokkivihanneksia kalan kaveriksi, tajusin, etten mitenkään voi. Arkkupakastin oli kuorrutettu sellaisella määrällä tavaraa, etten siinä väsymys-, flunssa- ja heikotustilassani mitenkään jaksanut alkaa enempiin raivaustöihin. Niinpä söin salaattia vokkivihannesten sijaan. Lisäksi olen sortunut suureen teehuijaukseen: lipitän teetä aamulla, päivällä ja illalla. Yritän lorauttaa joukkoon vain pienen tipan maitoa. Puolustuksekseni voin sanoa, ettei olo ole kehuttava, ja tee tekee taudilleni hyvää. Tai siis pahaa...hmm..
Katsoimme lasten kanssa elokuvan Lorax, ja muu perhe söi kaikkea naposteltavaa. Minun ei tehnyt edes mieli. Lipitin vain vettä. Hyvä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti