Olen niin kyllästynyt tähän dieettiin, että tarvitsin piristystä. Niinpä join lasillisen viiniä päivällisellä. Päivällinen oli muuten kaavaa noudattava: vokkivihanneksia ja papuja (olen syönyt niitä välillä kalan sijaan: en vain kestä kuuttakymmentä peräkkäistä ateriaa vain kalaa ja kalaa). Tein muulle perheelle täytettyjä patonkeja, ja kun mies kysyi, avataanko viini myös, olin ihan maassa. Miksi noudatan tätä dieettiä, jonka luvataan pudottavan jopa viisi kiloa kuukaudessa ja joka ei ole pudottanut grammaakaan kolmessa viikossa, kun voisin syödä vastapaistettua patonkia ja juoda viiniä? Oi miksi? Ranskatarhan mun piti olla, ei mikään tonnikalaa ja raejuustoa suoraan purkista vetelevä bodari. Mä olen kulinaristi, en nisti. En masokistikaan. Tai hetkinen, olenpa. Esimerkiksi juoksu oli tänään todella ikävää aluksi, mutta voi sitä euforian määrää jälkikäteen. Selvää masokismia siis. Eikä tähän dieettiin ryhtyminenkään ihan pelkkää hedonismia osoita. Joka tapauksessa siinä patongin ja punaviinin äärellä harkitsin vakavasti dieetistä luopumista. Sitten ajattelin, että voinhan olla luovuttamatta. Voin antaa itselleni pienen punaviinin kokoisen hemmotteluhetken ja jatkaa dieettiä silti. Punaviinilasillinen nyt ei vie dieettiäni suuntaan ei toiseen.
Lainasin kirjastosta vinon pinon kasvisruokakirjoja. Erityisesti vegaaniopukset kiinnostavat. En aio ryhtyä vegaaniksi, sillä jäätelö ja juustot kiinnostavat liikaa, mutta tahtoisin nyt kokata sellaisia ruokia, joissa ei ole paljon rasvaa. Niin, tiedän, en voi kokata nyt itselleni yhtään mitään, mutta heti kun lopetan tämän dieetin, aion kyllä.
Vaihdoimme eilen lastenhuoneita. Tiuhti muutti Viuhdin huoneeseen, Viuhti Titiuun huoneeseen ja Titiuu Tiuhdin huoneesen. Teimme tämän yllätykseksi miehen työpäivän aikana. Aikamoinen homma. Huomenna Viuhdin luistelukaveri äiteineen ja ehkä pikkuveljineen tulee tupaantuliaisiin. Leivomme Viuhdin kanssa dajm-muffineita. Aion pakastaa itselleni yhden, jonka voin syödä marraskuussa kahvin kanssa. Olen taas muuttanut suunnitelmiani marraskuun suhteen. En todellakaan jatka tätä dieettiä yhtään lokakuun loppua pidempään.
Aion ryhtyä taas ranskattareksi, miksi minun piti ryhtyä jo perustaessani tätä blogia, mutta en osannutkaan pysyä kohtuudessa. Syön siis jatkossa kohtuudella, kolme ateriaa päivässä. Se, mitä teen nyt viisaammin, on vähärasvaisuus ja herkkujen vähentäminen. Saan syödä jälkiruoan vaikka joka aterialla, kunhan se on terveellinen. Leivonnaisen saan syödä vain viikonlopun kahvihetkissä. Ranskalaisen ruokavalion perusta on kuitenkin se, että mietitään, mistä voisin vähentää, mitä vähemmän syömällä tulisin toimeen. Jos vaikka syö pussillisen karkkia joka päivä, sen voi aluksi vähentää puolikkaaseen, kaksi leipää aterialla voi vähentää yhteen ja niin edelleen. Ranskattaret eivät kiusaa itseään näin kuin minä nyt. Jälleen kerran mun on muistutettava itselleni, miksi aloin tämän lokakuulaihiksen: jotta vieroittaisin itseni ylensyönnistä ja leivonnaisista. Jotta tämän jälkeen olisi helpompi taas opetella kohtuutta. Okei. Siis jatkan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti