Lokakuulaihdutus, 23. päivä

Viikon ruokasitaatti:

” En syö mitään, jolla on kasvot". 

-  Linda McCartney

Tämän sitaatin innoittamana olen tänään pohtinut, pitäisikö minun lopettaa kalan syöminen kokonaan. Olen syönyt kalaa sen terveellisyyden vuoksi, vaikka muusta lihasta olenkin luopunut. Silti kaiken aikaa puhutaan siitä, mitä kalaa olisi turvallista ja eettistä syödä. Ei kasvatettua, ei Itämeressä kasvanutta, ei liikaa järvikaloja, ei uhanalaista tonnikalaa, ei Norjassa kasvanutta ja Kiinassa muoviin pakattua... Nyt tällä hetkellä ainakin olen niin kypsä kalan syömiseen, että voisin hyvin lopettaakin. Mutta en päätä mitään. Syön, jos sitä jossain tarjotaan ja on sosiaalinen pakko. Kotona ehkä en.

Tein tänään välipalapatukoita liikkuville lapsilleni. Ohjeen löysin ilmaisjakelulehti Huilista (5/11). Patukoita kehutaan lehdessä kaupan vastaavia paremmiksi, mikä ei tietenkään ole paljon, mutta kuten Tiuhti osuvasti totesi, niistä tuli "jos pitäis valita, niin enemmän pahaa kuin hyvää."

Tuossa on kuva koko levystä, joka paistettiin uunissa. Jäähtyneenä se sitten leikattiin patukoiksi. Niissä oli rouhittuja pähkinöitä, marjoja ja hedelmiä yhteensä 7 dl. Luulen, että vähempi olisi riittänyt. Ajattelenkin seuraavaksi testailla ja tuunata, onnistuisinko hedelmiä vähentämällä ja jotakin lisäämällä tekemään vähemmän raskaita patukoita. Lisäksi ohjeessa käskettiin pitää patukkalevyä uunissa 30-40 minuuttia. Jo kahdenkymmenen minuutin jälkeen massa oli mielestäni tarpeeksi ruskea, mutta pidin sitä vielä uunissa tunnolliset 10 minuuttia. En nyt laita tuota ohjetta tänne, koska patukat eivät olleet niin supereita. Titiuu kyllä tykkäsi, ja Viuhti halusi treenien jälkeisen patukan lisäksi vielä toisen iltapalaksi, mutta tahtoisin laittaa tänne vain hyviä reseptejä.

Tänään, täytyy tunnustaa, sorruin maisteluun tuossa patukoita kokatessani. Kävin Runsaudensarvi-nimisessä ekokaupassa, ja palasin kotiin aika moinen määrä pussukoita mukanani.

Ostin kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä, marjoja, siemeniä ja pähkinöitä. Niitä sitten maistelin innokkaiden lasten kanssa enkä ollenkaan muistanut, etten saisi. No, jätin näköjään kostoksi jälkiruoka-appelsiinin ja iltapalan syömättä, mutta ei se taida riittää. Mutta en masennu, en ollenkaan. Kävin vielä illalla lenkillä, ja juoksu kulki todella hyvin, oliko sitten juuri pähkinöiden ansiota se. Aamulla punnitsin itseni, ja tulos oli mukava: -2,5 kg lähtöpainoon. Eli jos saisin vielä puoli kiloa viikon loppuun mennessä karistettua, olisin pudottanut 3 kg neljässä viikossa. Se on tietenkin nopea tahti, mutta olen lisännyt liikuntaa nollasta seitsemään tuntiin viikossa ja syönyt rasvatonta ja hiilihydraatitonta ruokaa. Tiuhti kutsui tätä tänään "Kuukaudessa kuolemaan" -dieetiksi. Hassua silti, mutta itse tunnen olevani enemmän elossa.