Pulla toipuu

Viikko ateriainventaariota takana, ja nyt pitäisi siis raportoida. Olen ollut viimeiset neljä päivää sellaisessa taudissa, etten ole todellakaan jaksanut miettiä, mitä söisin. Joskushan käy niin onnellisesti, että kuumeessa ei maistu ruoka. No, niin ei nyt käynyt. Kirjoitin silti ylös syömäni ruoat, vaikken niitä jaksanut aina punnitakaan. Tutkailen tätä päiväkirjaa antaumuksella sitten myöhemmin, kun jaksan.

Tämä on ensimmäinen päivä, kun olen jaksanut esimerkiksi istua tai edes lukea. Tauti vei niin voimat, että jaksoin vain maata. Hiukan haasteellista oli hoitaa uhmaikäistä Titiuuta kuumeessa, raskaana ja yksinhuoltajana, mies kun on työmatkalla. Onneksi Tiuhti oli pois koulusta samassa taudissa ja auttoi esimerkiksi Titiuun pukemisessa. Vaikka meillä Tiuhdin kanssa oli sama määrä kuumetta, 38 astetta, minulle se oli aivan lamauttava tila, mutta Tiuhti jaksoi silti toimia. Nyt jännitämme, paraneeko Tiuhti huomisiin treeneihin, sillä siitä riippuu, pääseekö hän muodostelmaluisteöun kilpailukokoonpanoon lauantaina. Lisäksi jännitämme, tuleeko Viuhti kipeäksi ennen lauantaita, sillä hänelläkin on kauden viimeiset yksinluistelukilpailut.

Minä jaksoin lähteä tänään jopa lääkärille ja sain antibiootit. Luulen, että elämä alkaa voittaa. Ajattelin laskea kohta itselleni kuuman kylvyn ja pestä hiukseni, vihdoin! On ihanaa parantua. Ehkä nämä syömisetkin muuttuvat tervehtymisen myötä hiukan terveellisemmiksi.

Ranskanpulla lähtee Ranskaan

Laihdutus ja raskaus eivät sovi kropalleni yhtä aikaa. Tai no, jos olen rehellinen, ne eivät sovi mielelleni. Kun olen raskaana ja pyöreä muutenkin, ei ole paljon tehtävissä. En voi ruveta oikeasti kiduttamaan itseäni ja pienentämään annoskokoja tuntuvasti. Ainut, mitä voin tehdä, on ruveta kohtuulliseksi. Olen siinä määrin ääri-ihminen, että juuri kohtuus on vaikeaa. Osaan kyllä syödä ihan överisti, tänäänkin olen syönyt aamupalan lisäksi vain pannukakkua ja aika paljon, ja osaan kiduttaa ja kituuttaa ja laihtua nopeasti, jos vain saan itseäni niskasta kiinni. Mutta se, että pitäisi yhdeksän kuukautta olla kohtuullinen, pullauttaa vauva ulos ja mahtua seuraavalla viikolla normikuteisiin, se vain ei sovi minulle.

Mieli tekisi heittää pyyhe kehään ja hanskat naulaan ja mitä näitä on... lusikka nurkkaan? mutta jos yritän kuitenkin. Olen nimittäin saanut kauan lainassa olleen raamattuni Ranskattaret eivät liho takaisin. Olen jopa alkanut lukea sitä. Ajattelin, että luen sitä pätkä kerrallaan ja yritän elää sen mukaan. Voisin myös kirjoittaa tänne pääperiaatteet.

Niille tiedoksi, jotka eivät ole kirjaa lukeneet, että ranskattaret eivät kuulemma ole hoikkia esimerkiksi geeniperimänsä ansiosta, vaan siksi, että heillä on kokoelma pitkälle hiottuja niksejä. Minä ajattelin koota tänne nämä niksit ja keksiä itse uusia. Ja jos jollain lukijalla (mikäli niitä vielä on näin hajanaisen kirjoittelun jälkeen), on omia niksejä, olisin kiinnostunut kuulemaan niitä.

Ensimmäinen niksi: ranskattaret käyttävät syödessään järkeään, eikä heillä ole pöydästä noustessaan ähky tai syyllinen olo. Heille on ilo pysytellä hoikkana syömällä hyvin, me muut länsimaalaiset taas koemme sen taisteluksi ja saamme helposti syyllisyydentunteita syömistämme herkuista.

Toinen niksi: juo paljon vettä. Siis tämähän on tiedossa eikä edes vaatisi paljon, mutta aina se unohtuu. Tänäänkin olen juonut mukin teetä, lasin kivennäisvettä ja lasin maitoa, ja kello on jo puoli kuusi illalla. Veden lisäämistä vain pitää opetella. Aluksi on vaikeaa juoda paljon, mutta lopulta siitä tulee riippuvaiseksi.

Ranskalaisen syömisen niksi piilee halujen ja tarpeiden hallinnassa ja tyydyttämisessä ja sen päättämisessä, miten, milloin ja mitä vähennetään.

Kolmas niksi: huijaa itseäsi. Olen mestari huijaamaan itseäni syömään enemmän kuin pitäisi, mutta nyt olisi tarkoitus huijata toisinpäin. Kerron myöhemmin, miten, kunhan pääsen kirjassa siihen asti.

Neljäs niksi: Löydä tasapainosi. Tähänkin tulee valaistusta myöhemmin. Kyse on kuitenkin siitä, että löytää omat mieltymyksensä ja ottaa huomioon oman kehonsa, aikataulunsa, ympäristönsä ja muut ainutlaatuiset piirteensä.

Ranskattaret eivät liho -kirjassa on esitetty eri vaiheita ranskalaisen ruokavalion omaksumisessa. Minä kerron niistä siinä aikataulussa kuin itse etenen. Ensin on vuorossa kolmen viikon ateriainventaario. Aloitin jo viime viikolla kirjoittamalla ylös kaiken, mitä söin. Ylläri pylläri se kosahti heti viikonloppuun, jolloin söin mitä sattui ja unohdin iloisesti kirjoittaa kaiken muistiin.  Tarkoitus on siis vain kirjata tunnontarkasti syödyt määrät ja laadut muistiin kolmen viikon ajan, jolloin voi tarkastella kriittisesti, mitä onkaan tullut syötyä. Harkitsen nyt sitä, josko jättäisin tämän ateriainventaarion kokonaan väliin, koska tiedänhän jo, mikä mättää.

Ainakin ruokavalion toinen vaihe täytyy jättää väliin, sillä se on nopea trimmaus. Nopeassa trimmauksessa syödään yksi viikonloppu pelkkää purjoa ja sen keitinlientä. Nam! Sitä en nyt raskaana ollessani ainakaan halua toteuttaa.

Nyt kuulostaa siltä, että haluan oikoa ja päästä helpolla. Ei se niin mene, haluaisin vain päästä jo tositoimiin. Nimittäin seuraava vaihe on sellainen kolmen kuukauden jakso, jolloin lomautetaan kaikki häirikköruoat, ja haluaisin niin jo lomauttaa ne heti. No niin, miksi en siis vain tee kuitenkin sitä kolmen viikon ateriainventaariota ja jätä heti pois niitä häirikköruokia. Sen muuten teenkin!

Teen ateriainventaarion tänne julkisesti, jotta tästä tosiaan tulisi jotakin. Ainakin osittain. Alkaa huomenna. Häirikköruokiani ovat tällä hetkellä leivonnaiset ja suklaa. Lasken leivonnaisiin myös sen pannukakun, ja miksei lätyt ja vohvelitkin. Ne ovat sellaista ruokaa, jota syön aina liikaa kerralla.

Mutta tärkeintä ranskattareudessa on joie de vivre, elämänilo. - Se pitää säilyttää, syömisessäkin, ja varsinkin siinä.