Tänään oli Viuhdin kilpailut, ja mitalihan sieltä tuli, kuten tähän asti joka kerta. Nämä olivat kolmannet kilpailut ikinä, ja ensimmäiset tällä kaudella. Mahtaa olla lapselle isku, jos jollain kerralla ei saakaan kiiltelevää mitalia tai pokaalia.
No, lapsi metsästi lisää mitaleja, äiti ilmeisesti kiloja. Oli niin nälkä, kun palkintojenjako oli vihdoin ohi, että tilasin ABC:llä vuohenjuustopitsan. Puolikkaan jaksoin. Siihen kun lisää kotona mitalikahveilla syödyt keksit ja pullan, on olo aika turpea.
Leivoin eilen siis karjalanpiirakoita ja pullapitkoja, sillä ensimmäisiä tein Viuhdille matkaevääksi, toisia tein viikonlopun kunniaksi ja sen vuoksi, että halusin kokeilla, vieläkö onnistuisin siinä pullan letittämisessä. Onnistuin, ja syömisessä myös. Yli odotusten.
Pistelin pullaa eilen koko päivän aika lahjakkaasti.
Noh. En anna tämän vastoinkäymisen masentaa. Sovin ystäväni kanssa, että alamme semmoista, että vain lauantaisin ja sunnuntaisin saamme herkutella, ja vain yhden herkun kumpanakin päivänä. Kuulostaako tutulta? Mutta nyt se olisi tarkoitus pitää myös. Ja nyt sen pidänkin, koska saan vertaistukea. Sovimme myös, ettei ole mitään poikkeuksia. Jos herkuttelemme viikolla jollain pullalla tai muulla sellaisella, se on pois viikonlopun herkuista. Eli toisin sanoen en syö herkkuja viikolla edes kylässä. En kyllä mielellään viikonloppuisinkaan, koska minua odottaa nytkin herkkuja kaapeissa ja pakastimessa jo monen viikon tarpeiksi.
Oikeasti olo on aika paha ja turpea, kun ruokavalio on nyt koostunut pitsasta ja pullasta. Tahdon sen hyvän, kevyen ja jo itsevarmemmankin olon takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti