Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -teoksessa mies on jäänyt yksin, kun vaimo on joutunut sairaalaan. Miten käy miehen, joka on tottunut siihen, että vaimo hoitaa sisätilat, mies ulkopuolen? Aluksi mies näkee nälkää ja muistelee mennyttä aikaa, jolloin oli ruokaa:

"Emäntä nosti uunista padan, joka siirtyi suun kautta suoraan pölinäksi ja leppoisuudeksi" (Kyrö 2012, 14).

Muisteltuaan ja nähtyään nälkää tarpeeksi mies ryhtyy miettimään, miten oppisi itse tekemään ruokaa. Hän etsii keittokirjaa, mutta ei löydä sopivaa. Mies haluaa lihaa, ei soijaa eikä eksoottista ruokaa. Tällaista keittokirjaa ei kirjastosta enää löydy.

"Tiedetään mistä ruokakirjaongelmassa on kyse. Ihmiset luulevat hallitsevansa helpot kotiruuat ja siksi pitää tehdä Vaikeaa kaukoruokaa -kirjoja. Aina on oltava matkalla, kotonakin, ja hinkumassa muualle, vaikka riittävä elämä on käden ulottuvilla. [---].
     Ruokakirjoissa pitäisi olla hyviä ohjeita ja huonoja kuvia. Nyt on niin koreat kuvat, ettei kukaan saa omista keitoksistaan vastaavaa. " (Kyrö 2012, 17-18.)

Mielensäpahoittaja opettelee kokkaamaan ja on jonkin aikaa tyytyväinen, kunnes menee ostamaan HK:n kevyttä juustomakkaraa tavallisen sinisen sijaan:

"Miksi selviä asioita sotketaan? Miten niin Kokoomus on työväenpuolue? Jos haluan makkaraani juustoa, osaan itse työntää juuston kyrsään. Asiat sotketaan nuorisoa varten tehtaassa valmiiksi. Nuoriso ei opi itse sotkemaan. Jos ei sotke, ei tiedä järjestyksestä mitään. [---]. Juusto-kevytmakkarasta on hyvin lyhyt matka niihin ylisyömis-oksentelu-tauteihin, kouluhaluttomuuteen, pitkäaikaistyöttömyyteen sekä muiden syyllistämiseen. " (Kyrö 2012, 47.)

Irvaillaan teoksessa myös urheilijoiden litkuille:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun hiihtäjä joi palautumisnestettä. Tavallinen ihminen palautuu todellisuuteen jauhelihalla. Mies palaa sodasta, lapsi koulusta, emäntä synnytyksestä. Ei turhaa puhetta, vaan kuoritut perunat ja kastike lautaselle." (Kyrö 2012, 73.)

Kyrö tarkastelee ihmisen olemusta oivaltavasti ja hauskasti kärjistäen ruoan kautta. Hän ihmettelee lasten tapaa syödä maissihiutaleita, pohtii aidon, oikean puuron oikeanlaista olemusta ja lisää:

" Voisilmää ei saa unohtaa. Lapsille sallittakoon hillosilmä ja maidot reunoille. Jos aikuinen vielä tekee samaa, niin liian helpolla on elämästään päässyt.Ei ole tosiasiat selvinneet vaan edelleen keskitytään erikoisuuksiin." (Kyrö 2012, 77.)

Mielensäpahoittaja paheksuu jatkuvasti nuorison tapaa syödä erikoisuuksia. Miniän keitokset saavat tylyn tuomion:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun miniä kutsui kalapuikkoja kalaksi. Kyllä ovat keltaiseen röpelöön piilotettua perkausjätettä." (Kyrö 2012, 84.)

Kyrö ennustaa myös tulevan ekokatastrofin mielensäpahoittajan suulla:

"Kun lähiaikoina loppuu tuo polttoaine ja liikkuminen vähenee kattamaan vain välttämättömät reissut, niin on ihminen ongelmissa. Ei voida enää laivata toiselta puolelta maailmaa tonneittain latva-artisokkaa ja simpukoita." (Kyrö 2012, 106.)

Moni kohta teoksessa osui ja upposi minunlaiseeni ituhippiin. Osasin jopa nauraa itselleni kirjaa lukiessani. Ihan niin vakuuttava ei kirja kuitenkaan ollut, että vaihtaisin rehuni pihvikarjaan. Silti Kyrö on hauska:

" Pääruokana salaatti tekee ihmisen vihaiseksi. Olen nähnyt kaupungissa ja meteorolokeina niitä naisia, jotka pelkällä salaatilla elävät. Sen takia säätiedotuksissa käytetään nykyisin kaikenlaista teknolokiaa, koska eivät emännät jaksaisi nostaa kättään taikka kiinnitellä makneettiaurinkoja taikka pilviä sääkarttaan." (Kyrö 2012, 118.)

Saanpa Kyröltä osani myös dieeteistäni:

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun miniä kertoi ryhtyneensä karpoamaan. [---]. Eilen oli voi syntiä, nyt se loppuu kaupasta kuin pitkät kalsongit joulusesonkina, koska onkin muotia. Kyllä en ymmärrä.
     Edellisessä tieetissään miniä luuli olevansa sotavanki. Söi litkuja ja joi pahanhajuista porkkanamehua. Oli äkäinen tai apea.
     Pitää ihmisen ymmärtää yksinkertaisimmat asiat, sitten ymmärretään monimutkaisetkin. Kuluta enemmän kuin syöt. [---]. Kyllä ei ole ruoka ongelma, vaan se että käyttötarkoitus on käsitetty väärin. Se on polttoaine. Sillä ihminen liikkuu, ajattelee ja tuottaa. [---]. Mutta nyt ihminen tankataan täyteen ja sen jälkeen se istuu sohvalle. Liikunto on siitä istuma-asennosta makuuasentoon meneminen. Ja tämän jälkeen tankataan ihmiskulkuneuvoa vileä lisää." (Kyrö 2012, 125-127.)

Kiitos Kyrö! Ja lopuksi vielä lisää ajattelemisen aihetta:

"Mitä Hennalan vankileirillä olisi vuonna 1918 sanottu rasvaimusta? Olisiko otettu kuvia, että tässä herra vanki ennen ja jälkeen kuritushuonetuomion? Viisikymmentä kiloa hoikempana, elämänhalunsa ja järkensä kadottaneena?" (Kyrö 2012, 127.)