sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Vanhuksille kaksi viikkoa vanhaa leipää

Kun tekee itse, ymmärtää, kuinka paljon rasvaa tulee syötyä. Olen tehnyt paljon jäätelöä viime aikoina ja kantanut litratolkulla kermaa kaupasta. Siitä huomaan, etten todellakaan voi syödä tätä kaikkea itse ja ainakaan kovin suurta annosta kerralla. Kun kannan kaupasta jäätelöä, syön sitä palasen vaikka joka päivä suuremmin ajattelematta, miten paljon kermaa ja sokeria se sisältää. No, siitä päästäänkin siihen, että vaikka kaupan jäätelö sisältääkin rasvaa ja sokeria, ei se sisällä juuri niitä aineita, joista jäätelö kuuluisi tehdä. Ei teollisuus voi tai pikemminkin halua panostaa kalliisiin raaka-aineisiin, kun sen tarkoitus on maksimoida voitto eli kuluttajilta nyhdettävä raha. Siksi se korvaa aidot raaka-aineet halvemmilla, kuten kovetetulla kasvirasvalla ja kuusesta uutetulla keinotekoisella vaniljalla eli vanilliinilla. Eivät kalliitkaan aitoa vaniljaa sisältävät jäätelöt sisällä vaniljaa kuin nimeksi. Niin vähän, että voidaan sanoa, että sisältää. Muuten "vaniljan maku" on vanilliinia, joka on keinotekoinen, teollinen tuote ja siksi halpa. Ja taas meitä kuluttajia huiputetaan. Tai no, jos osaa lukea tuoteselosteita, tietää kyllä, mitä saa. Ainesosat on tuotteessa lueteltu siinä järjestyksessä, mitä on eniten.

Esimerkiksi pestokastike, jonka tulisi sisältää OIKEASTI vain basilikaa, pinjansiemeniä, valkosipulia, oliiviöljyä ja parmesania, sisältää teollisesti valmistettuna näitä vain hiukan. Loppu on halvempia, korvaavia aineita ja lisäksi aromeita, koska teollisen käsittelyn jälkeen ruoka ei maistu enää siltä miltä pitäisi. Tämän vuoksi prosessin lopussa lisätään aromeja.

Jotta tuote säilyisi pitkään, siihen lisätään kaikenlaista säilyvyyttä pidentävää. E sitä ja E tätä. Kauppiaille on hyväksi, että tuotteella on pitkä hyllyikä. Meille kuluttajille siitä ei voi olla hyötyä, että tuotteet pumpataan täyteen säilöntäaineita. Vai jos voisit valita, söisitkö mieluummin tuoretta vai esimerkiksi pakastekalaa, joka on pyydystetty kaksi vuotta sitten? Mietipä sitä.

Eilisen Aamulehdessä (23.8.2012) oli kirjoitus, jossa kerrottiin, että Tampere kilpailuttaa leiväntuottajansa. Yksi kriteereistä on se, että leivän on säilyttävä kaksi viikkoa. Vanhuksille, jotka ovat eläneet leivän kannalta huomattavasti parempia aikoja, siis saaneet suuren osan elämäänsä tuoretta leipää, syötetään kaksi viikkoa vanhaa leipää! Huh. Minua ällöttää. Ällöttää siksi, että koska vanhukset eivät saa itse valita, heidän puolestaan pitäisi valita heille parhaalla tavalla, ei kaupungin taloudelle. Vanhusten puolesta valitaan nyt väärin. Minä en ostanut enää tortilloitakaan, kun luin, mitä kaikkea ne ikuisesti paketissa pehmeänä säilyvät lätyt sisälsivät. Ensi kerralla teen tortillalätyt itse. Siihen asti syömme muuta.

Minua ällöttää myös Vaasan uusi Taikaruisleipämainos, joka pyörii televisiossa. Asiakas tulee leipomoon, jossa hyllyt ovat täynnä ihanan tuoreilta näyttäviä leipiä. Ainakin ne ovat hyllyssä ilman suojamuoveja ja tyhjiöpakkauksia. Silti myyjä suosittelee asiakkaan jokaiseen tarpeeseen muoviin pakattua ja pehmeänä ikuisesti säilyvää Taikaruisleipää. Missä se taika on? Että perinteiset leivänvalmistusprosessit unohdetaan ja luotetaan muoviin ja pitkään hyllyikään? Olen iloinen, että tuoreus ja lähiruoka ovat muotia. Useamman vain pitäisi huomata boikotoida tällaisia kaksi viikkoa vanhoja leipiä ja ostaa aidoista raaka-aineista tehtyä tuoretta ruokaa.

Tässä on syy, miksi teen nyt mahdollisuuksien mukaan jäätelön, jogurtin ja juustonkin itse, puhumattakaan tavallisesta ruoasta. En osta enää eineksiä. Tiedän, että minulla kotiäitinä on nyt paljon enemmän aikaa tehdä ruokani itse kuin työssäkäyvillä. Mutta työssäkäyvänä minulla tulee sitten taas olemaan enemmän rahaa, jolla panostaa tuoreeseen ja lisäaineettomaan.

Lisäaineettomuuskampanjani kumpuaa siitä, että äitini pisti minut lukemaan Mats-Eric Nilssonin kirjan "Petos lautasella", joka herätti ruotsalaiset puhumaan teollisen ruoan huijauksista. Kirja teki minuun niin suuren vaikutuksen, että kirjoitan siitä pamfletteja tänne varmaan jatkossakin. Tämä paasaus riitää kuitenkin tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti