Ei oikeastaan voi laihduttaa, jos vaaka on rikki. Se on työväline. Jos on ammattina laihdutus, on työnantajan vika, jos työvälineet eivät ole kunnossa. Kuka sitten on minun työnantajani tässä yrityksessä? Jos se olen minä itse, olen yksityisyrittäjä, ja niillähän vasta huonosti menee. Ei ole varaa hankkia työntekoon tarvittavaa kalustoa. Ei siis voi missään tapauksessa syyttää nyt minua, jos homma ei toimi.
En tiedä, mikä vaakaa vaivaa. Ylikuormitus? Ensin tuli mieleen, että patterit ovat tyhjentyneet. Vaihdoin uudet. Vaaka sanoi välillä low, välillä näytti pyöreää nollaa. Aika hyvä laihdutustulos näin kahdessa viikossa, vai mitä? Tai sitten se tarkoitti, että mun ÄO on low ja itse olen laihduttajana pelkkä nolla. Kuten olenkin.
Ehkä annoskoot ovat ihan ok, mutten vieläkään syö terveellisesti. Käyköön tämä päivä esimerkistä:
Aamiainen klo 7: kauraleipäviipale, oivariini, paistettu viipale kotijuustoa vadelmahillon kera, latte. Siis härre gud, ei edes mitään vihreää, kasvissyöjän lautasella.
Lounas klo 12: sienipiirakan pala, salaatti, hiilihappovesi
Jälkiruoka: uuniomenat ja vaniljakastike, latte. Tässä meni pieleen ainakin se, että ruoasta olisi jo tullut kupillinen. Tuo uuniomena-annos olisi pitänyt syödä neljä tuntia myöhemmin. Mutta ei, silloin puputin jo muuta:
Välipala klo 16: pala teeleipää, oivariini
Iltapala klo 20: pala teeleipää, oivariini, kaura-omenapaistos, vaniljajäätelö, latte.
Illan kittasin hiilihapotettua vettä, ja nyt on kyllä taas nälkä. Mutten syö.
Aion antaa lapsilleni bloginimet, jotta voin kirjoittaa heistä mutten oikeilla nimillä. Minulla on siis kolme tyttöä. He saavat olla vanhimmasta nuorimpaan nimeltään muumimaisesti Tiuhti, Viuhti ja Titiuu.
Viuhdilla oli tänään tylsää. Hän on ollut niin innoissaan vastikään oppimastaan porkkanankuorimistaidosta, että hän on kuorinut niitä jo monta pussillista. Nyt olivat kuitenkin porkkanat päässeet loppumaan. Ehdotin, että opettaisin häntä tekemään taas pitkästä aikaa ruokaa. Viuhti etsi minun vanhasta Muumimamman keittokirjastani omenateeleipien ohjeen, ja lisäksi teimme kaura-omenapaistosta. Viuhti olisi halunnut kokata muutakin, mutta aikaa ei ollut enempään. Junior Master Chefit erikseen, mutta kyllä tuollainen normi kahdeksanvuotias osaa olla jo aika näppärä.
Etukäteen jännitin itseni puolesta, sillä kaura-omenapaistos on vastaleivotun pullan ohella niitä no-no-ruokia, joita en osaa syödä kohtuudella. Nyt osasin. Kiitos kuuluu kokonaan Tiuhdille ja hänen kahdelle kaverilleen, jotka olivat syöneet lähes koko paistoksen sillä välin, kun ripustin pyykkejä. Jäljellä oli vain pieni nökäre, joka todellakin mahtui kuppiin yhdessä muun iltapalan kanssa.
Tiuhti ei jaksanut päivällistä normaaliin aikaan ja epäilen, etteivät kaveritkaan.
Nyt olen tehnyt omenoista piirakkaa, uuniomenoita ja kaura-omenapaistosta. Omenasosetta saan vanhemmiltani. Mitä siis seuraavaksi? Haluaisin tehdä muutamaa erilaista omenapiirakkaa ja vertailla. Sitten tulisi taas syötyä lisää herkkuja. Ei toisaalta tee mieli tehdä omenapuuroakaan. Omenoita on. Eiköhän niistä jotain synny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti