Mikä siinä on, että joidenkin vanhempien ihmisten mielestä ei saa hetkeäkään nähdä nälkää? Pula-aika meni mielestäni jo. Nykyajan syömisongelmat ovat ihan muualla.
Veimme nuorimman lapsemme päiväunien ajaksi hoitoon, kun menimme syömään ja keilaamaan kahden vanhemman lapsen kanssa. Hoitopaikkaan saavuttuamme nukutin taaperoa vaunuihin noin 10 minuuttia. Sillä välin isommille lapsille oli jo hoitopaikassa tarjottu leipää ja maitoa, vaikka olimme juuri menossa viiden minuutin matkan päähän syömään. En voi ymmärtää, en mitenkään.
Minunkaan syömiseni eivät menneet tänään ihan nappiin. Aloitin aamun hienosti kaurapuurolla, mutta lounaspaikan valinnassa hävisin muulle perheelle 3-1, ja jouduin mäkkiin. Ei se mitään, ajattelin. Otan salaatin ja vettä. Mutta ne olivatkin poistaneet kaikki salaatit listalta. Siellä oli vain kahta vaihtoehtoa, ja ne molemmat sisälsivät lihaa, mitä en syö. Olisi tehnyt mieli boikotoida koko firmaa, mutta oli sen verran nälkä, että söin kasvishamppariaterian kuitenkin. Jälkikäteen ajattelin, että olisin voinut vaihtaa ranskikset porkkanoihin, vaikka ranskatar olenkin.
Kahvilla taaperon hoitopaikassa jätin onnistuneesti väliin mustikkapiirakat ja pullat. Ei niitä tehnyt kyllä mielikään sen mättöaterian jälkeen. Eikä eilisten pakkopullien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti