Kirjoitin viime viikolla blogiini nuortenkirjatrilogia Nälkäpelin ensimmäisestä osasta. Luin trilogian toisen osan heti ensimmäisen jälkeen. Jäin tämänkin jälkeen niin koukkuun, että koska en saanut kolmatta osaa kirjastosta, kävin ostamassa sen kaupasta. Annan sen vanhimmalle tyttärelleni, kunhan aika on sopiva. Hän on jo lukenut kaikki Potterit, joten mahtaisiko aika olla piankin sopiva. Raakuuksia on niissäkin, mutta ei välttämättä aivan samanlaisia. Pottereissa hyvyyttäkin on olemassa. Nälkäpelissä hyvät elävät alistettua elämää. Capitol, joka hallitsee, pitää sisällään vain ilkeyttä ja toisaalta tyhmyyttä. Mutta en lähde tälle linjalle enempää, sillä blogini käsittelee ruokaa, ei vallanpitäjiä ja alistettuja. Toisaalta nämä liittyvät yhteen. Vallanpitäjät ovat vauraita ja hyvinvoivia, alistetut köyhiä ja nälkäisiä.
Perusidea Nälkäpeli kakkosessa on, että Katnisia, 16-vuotiasta päähenkilöä, syytetään kapinan lietsomisesta vallanpitäjiä eli Capitolia vastaan. Hän joutuu presidentti Snown silmätikuksi ja vieläpä uudestaan Nälkäpeliin, tv-ohjelmaan, jossa kilpailijoiden tehtävä on tappaa toisiaan, kunnes viimeinen hengissä säilynyt on voittaja. Kukaan ei aiemmin ole joutunut Nälkäpeliin toistamiseen, mutta Katnisista halutaan todella päästä eroon.
Kirjassa kuvataan kuilua rikkaiden Capitolilaisten ja köyhien vyöhykkeillä elävien välillä. Vyöhykkeillä ihmiset tekevät raskasta ruumiillista työtä ja tuottavat hyödykkeitä Capitolin rikkaille ihmisille. Capitolin rikkaat ihmiset juhlivat, seuraavat muotia ja kannattavat Nälkäpeliä. Ennen Nälkäpelin alkua Katniss pääsee presidentti Snown juhliin:
"Illan todellinen tähti on ruoka. Herkuilla lastatut pöydät ovat seinustoilla. Siellä on kaikkea mitä kuvitella saattaa ja paljon sellaistakin, mistä ei ole osannut edes uneksia. Kokonaisina paistetut vasikat, porsaat ja vuohet pyörivät vartaissa. Valtavilla vadeilla on hedelmillä ja pähkinöillä täytettyjä lintuja. Merenelävät on upotettu kastikkeisiin, tai niitä on tarkoitus dipata mausteliemiin. Juustoa, leipää, vihanneksia ja makeisia on lukemattomia eri lajeja, viini virtaa koskina, ja väkevä alkoholi palaa lepattavin liekein."
Katniss päättää ottaa vain suupalan jokaista lajia, mutta on pian täynnä, eikä jaksaisi enää palastakaan. Capitolin tottuneilla juhlijoilla on kuitenkin tähänkin ratkaisu. Jalallisissa viinilaseissa on nestettä, jonka juotuaan ihminen oksentaa, ja pian voi palata takaisin juhlijoiden joukkoon. Katnisia tällainen ärsyttää:
"Pystyn ajattelemaan vain keittiönpöytämme ääressä seisovia kuihtuneita lapsia, joiden vanhemmat eivät voi noudattaa äidin määräyksiä. Enemmän ruokaa. Nyt kun olemme rikkaita, äiti antaa heille ruokaa mukaan. Mutta entisinä aikoina meillä ei useinkaan ollut mitään annettavaa, eikä mikään apu olisi muutenkaan enää pelastanut lasta. Ja Capitolissa käydään oksentamassa, jotta voitaisiin syödä taas lisää mahan täydeltä. Täällä ei oksenneta siksi, että mieli tai ruumis voi huonosti, ei siksi että on syöty pilaantunutta ruokaa. Täällä oksennetaan siksi, että juhlissa kaikki tekevät niin."
Nälkäpelin toisessa osassa vyöhykkeellä 12, jossa Katniss asuu, nähdään nälkää. Ruoasta tulee pula, ja varakkaatkin joutuvat lähtemään kaupoista tyhjin käsin.
Katniss kohtaa metsässä toisen vyöhykkeen pakolaisia, jotka ovat kuulleet, että olisi olemassa kolmastoista vyöhyke, josta Capitol olisi vaiennut. Tällä vyöhykkeellä asukkaat eivät olisi Capitolin alaisia. Katniss ruokkii nälkäisiä pakolaisia eväsrinkeleillään, koska nämä eivät ole tottuneet metsästämään omaa ravintoansa, kuten Katniss.
Nälkäpelin toisessa osassa kritisoidaan mielestäni ensimmäistä osaa kärjistetymmin kuilua rikkaiden ja köyhien välillä. Olisiko niin, että kuilua halutaan kasvattaa lukijoiden mielissä kohti päätösosaa ja kaiken huipentumaa. Kun Katnisia stailataan Nälkäpeliä varten, on tragikoomista, kuinka stailausryhmä suree Katnisin, Nälkäpelissä varmaan kuolemaan tuomitun tribuutin, kohtaloa sen vuoksi, että heidän pääsynsä Katnisin häihin estyy, kun Katniss kuolee. Capitolin väki on kuvattu siis todella pinnallisina.
Ennen Nälkäpeliä tribuutit saavat aina hyvää Capitolin ruokaa. Ateriat kuvataan kirjoissa yksityiskohtaisesti. Katniss pääsee ystävänsä kanssa varastamaan pienen hetken valmistautumispäivistä, ja he viettävät päivän koulutuskeskuksen katolla picnicillä. Picnic tuntuu viimeiseltä vapauden hetkeltä ennen varmaa kuolemaa Nälkäpelissä.
Nälkäpelissä tribuutit eivät uskalla syödä juuri mitään, ennen kuin ovat varmoja siitä, että ruokaa voi turvallisesti syödä. Olihan teoksen ykkösosassa esimerkiksi tappavia sysimarjoja, joista kuoli heti niitä syötyään. Pelinjärjestäjät asettavat tällaisia ruoka- ja juoma-ansoja, jotta tribuutteja kuolisi myös muuten kuin toistensa tappamina. Yleisöhän haluaa viihteensä. Myös juomavettä on areenalta vaikea löytää. Tällä kertaa tribuutit uskaltavat syödä puurotaksi ristimäänsä jyrsijää kypsennettynä sekä pähkinöitä. Sponsorit lähettävät myös laskuvarjon avulla ruokaa areenalle, ja yhteen liittoutuneet tribuutit, Katniss heidän joukossaan, saavat syödä ensimmäistä kertaa itsensä kylläiseksi odottaessaan varmaa kuolemaa:
" Suolaista kalaa, meheviä simpukoita. Osteritkin ovat maukkaita kastikkeen kanssa. Ahmimme kunnes kukaan ei jaksa enää muruakaan, ja ruokaa jää vielä tähteeksikin. Se ei ole säilyvää, ja heitämme rippeet veteen, niin että ammattilaiset eivät voi käydä hakemassa niitä lähtömme jälkeen. [---]. Enää ei voi kuin odottaa."
Nälkäpeli on tälläkin kertaa oikeastaan nälätön, mutta kirjatrilogiassa kyse onkin vallanpitäjien hyötymisestä alistettujen kustannuksella. Alistetut näkevät nälkää, niin kuin elävässäkin elämässä monesti. Ei tarvitse mennä kuin esimerkiksi Afrikkaan, kun nälkäpelin asetelma on täyttä totta. Presidentit ja hallitsijat vaurastuvat ja lihovat, kun taas kansalaiset sotivat ja näkevät nälkää. Joku voisi ajatella, että sitä on lähempänäkin, mutta en koe sitä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti