Eilinen meni hienosti, söin neljä pientä ja terveellistä ateriaa. Pyöräilin noin puolitoista tuntia. Tänään luulin onnistuvani samaan tapaan, mutta meidän perheemme oli kutsuttu iltapalalle naapuriin, missä oli pakko maistaa kaikkea kolmea lajia leivonnaisia, vaikka yksi olisi hyvin riittänyt. Herkuttelu ei oikeastaan ole kivaa, jos siitä tulee jälkikäteen morkkis, ja jos herkut ovat sellaisia, että ne eivät herätä mitään suuria intohimoja. Siis todellista pakkopullaa.
Mutta en tietenkään lannistu yhdestä vastoinkäymisestä vaan jatkan ranskattaren tapaan. Ranskatarhan tekee niin, että jos hän syö liikaa yhtenä päivänä, hän tasapainottaa sitä toisena. Ei esimerkiksi syö leipää lainkaan seuraavan päivän aterioilla. Niin minäkin voisin tehdä huomenna. Oikeastaan ärsyttää tasapainottaa sen vuoksi, että oli sosiaalinen pakko syödä mm. piimäkakkua, mutta oppia ikä kaikki. Olisin kai oikeasti voinut syödä vain palan omenapiirakkaa, mitä eniten teki mieli. Tuntuu vain, että jos joku on leiponut meitä varten montaa lajia, on kaikkea myös maistettava. Yritin kyllä viimeisenä ponnistuksena jättää kääretortun väliin, mutta kun tuputettiin.. No, nyt riittää vatvominen. Eivät ranskattaretkaan sure syömisiään, vaan nauttivat elämästä. Ja sen itse tehdyn bailey's-jäätelöannoksen, jonka olin suunnitellut syöväni lauantai-illan iloksi, voin kai syödä myöhemminkin. Myöhemmin voin myös kirjoittaa tänne sen jäätelön ohjeen, sillä tänään en enää jaksa. Loppuillan teen ihan mitä huvittaa.
Tietenkin tuli myös huono omatunto siitä, että naapuri kutsui meidät kylään ja tarjosi vaikka mitä, ja minä se vain haukun pakkopullaksi. Ei olisi ollut pakko syödä, ei ihan kaikkea. No, söin kuitenkin. Eivätkä ranskattaret tunne sellaisesta morkkista.
VastaaPoista