No huh, tulipas lennokas otsikko. Näytän peilissä kamalalta ja ilmeisesti olen myös muuten ihan muumi, koskapa eivät kysyneet kaupassa papereita,kun ostin miehelle saunaolutta. Sattuneesta syystä oli eka alkoholiostos tänä vuonna, ja oikein odotin, kysyisivätkö. Nuori tyttö tekoripsineen kassalla näki lävitseni. En kuulunut ihan samaan sukupolveen. Kun Tiuhti ja Viuhti olivat pieniä, minulta kysyttiin usein paperit, vaikka olin jo silloin 30, ja vain alle 18-vuotiaan näköisiltä kysyttiin. Nyt, kun olen 38, en siis näytä enää edes alle 30-vuotiaalta? Aika nopea kulumistahti meikäläisellä.
Olen ollut innoissani tästä lanseeraamastani äitiysdieetistä nämä kolme päivää, jotka olen sitä noudattanut. Miksi sitten söin Viuhdin karkkisäästöstä fudgen ja Titiuun lautaselta puoliksi syödyn keksinpalan? Siihen on varmasti joitakin psyykkisiä syitä, jotka pitää koota listaksi, että näitä tilanteita osaisi jatkossa välttää:
Fudgen söin, koska pussi oli näkyvillä ja auki. Liian helppoa riistaa siis. Pussit ja purkit pitää tästä lähtien sulkea ilmastointiteipillä.
Keksin söin, koska olin odottanut sitä Titiuun syömisen loppumista niiiiin kauan. Oli tylsää, ja halusin vauhdittaa syömistä.
Tylsyyteen ehkä olisi muitakin ratkaisuja kuin syöminen.
Jos ja kun joskus vielä sorrun ylimääräiseen, kirjaan nekin syyt tänne, jotta voisin välttää liikasyömistä. Kaiken järjen mukaan ylivoimaisia mielitekoja ei pitäisi tulla, koska saan pitää sunnuntaisin herkkuhetken. Heikommallakin itsekurilla varustettu jaksaa kyllä odottaa muutaman päivän. Kiva kuitenkin, kun olen taas aloittanut kirjoittelun.
Tänäänkin on ollut ruokailujen välissä nälkä, mikä on hyvä asia. Määrällisesti saa syödä aika paljon enemmän, kun ei syö rasvaa tai kauheasti leipääkään. Nälkä tulee myös nopeasti. Tein kaksi hyötykävelylenkkiä: muskariin ja takaisin rattaiden kanssa n. 1,5 km ja kauppaan ja takaisin liian monen maitotölkin kanssa n. 2 km. Ei siis yhteensä edes sitä viittä, jota joogaope suositteli päivittäiseksi lenkiksi, mutta eilen sauvoin 7, joten tasan menee.
Taidan ottaa tuon jesarin käyttöön... Ja mäkin olen sortunut tuohon ruokailuhetken vauhdittamiseen! Hauks.
VastaaPoistaMulla oli raskausaikana aina nälkä. Se oli ihan kummallista, kun moneen vuoteen ei ollut tuntenut sellaista nälkää. Ihan kuin sikiö olisi kiskonut suolista, että nyt tänne lisää kiitos. Tsemppiä, jos aiot kestää yhtään samankaltaista tunnetta:)
Hyvin olet liikkunut! Mäkin aloitin liikunnan pitkän joulutauon jälkeen. Eilen porhalsin tuplien kanssa kauppaan ja tänään raahauduin zumbaan (viikon ainoa pakollinen meno mulle). Olo on pirteä ja energinen. Vielä kun saisin jätettyä tuon suklaan.
Hyvä hyvä. Ollaan tätä menoa rantakunnossa jo ensi kesänä.. Siis minäkin, koska onhan hylkeetkin. Mulla oli alkuraskaudessa sellainen nälkäilo, että piti koko ajan syödä. Nyt, kun se olo on mennyt ohi, ajattelin, että voisin tehdä asialle jotain. Nyt olo ja näläntunne yms. ovat aika normaalit.
PoistaPS. Toi kuvantunnistus on aika pirullinen. Sain edellisen kommentin seitsemännellä läpi. Tai sit mä oon vaan huono.
VastaaPoistaIlmankos tänne tulee niin vähän kommentteja. Olen sitä ihmetellyt, että tilaston mukaan on paljon lukijoita, mutta vain kaksi on kommentoinut. Ovat estäneet kommentoinnin tehokkaasti, nämä koneet.
VastaaPoistaMahtavaa, että jatkat kirjoittelua!
VastaaPoistaMä en kans olis pystynyt olemaan minkäänlaisella järkevän syömisen linjalla raskausaikana - varsinkaan ensimmäisten 12 viikon aikana. Sittemminkin oli koko ajan nälkä ja huono olo tuli nälän myötä. Siihen auttoi vain kermamunkki tai suklaapatukka tai juustokakku. :D Nyt kärsitään seurauksista.
Minä kärsin myös edellisen raskauden seurauksista edelleen. Nyt tulen olemaan ekaa kertaa raskaana kesällä, ja se vaikuttaa motivaatioon olla syömättä niin paljon. Mutta kiitos sun kommentin, nyt alkoi tehdä hulluna mieli New Yorkin juustokakkua mansikkakastikkeen kanssa. No, ehkä joku sunnuntai sitten.
VastaaPoista