Näin pätkän Suurimmasta pudottajasta tai jostain muusta laihdutusohjelmasta ja ajattelin, että tuolla tavalla se onnistuisi varmasti. Ihmiset television ääressä kerääntyisivät sosiaalipornoilemaan ja odottaisivat repsahduksiani. Mutta niitä ei tulisi, koska pitäisi laihduttaa julkisesti. Miksi sitten tämä julkisuus ei riitä? Blogia perustaessani luulin julkisen laihduttamisen olevan se pakko, joka saa ottamaan itseään niskasta kiinni. Ilmeisesti täältä anonyymiyden suojassa huutelussa ei ole tarpeeksi julkisuutta. Pitäisi laittaa tänne kuvia itsestäni alkkareissa ennen ja jälkeen; sitten kai toimisi.
Nyt motivaatio ei ole tarpeeksi kova. Noudatan kyllä äitiysdieettiäni, mutta sallin itselleni myös repsahduksia, koska samalla mietin, riittääkö näin pieni syöminen lapselle. Tulen tänne ja teen lupauksia, joita en sitoudu noudattamaan kuitenkaan seuraavaa aamua pidemmälle. Nytkin olen noudattanut dieettiäni edellisestä kirjoituksesta tähän, olen vain syönyt to ja la jäätelöä ja la ja su runebergintortun lisäksi. Koska ajattelen, että mitä sitten, ei tämä dieetteily nyt ole kovin vakaalla pohjalla. Olen raskaana, enkö siis voisi vähän nautiskella myös? Ja mikä olisi se tapa syödä, jota jaksaisin noudattaa seuraavat viisi kuukautta itkeskelemättä välillä, että voi kun olen taas sortunut?
Ehdotuksia: ateria neljän tunnin välein kuten tähänkin asti ja joka aterialla punaisina lankoina seuraavat asiat:
- vähärasvaista
- älä unohda proteiinia
- täysjyväviljaa, mutta vain vähän
- rasvattomia maitotuotteita
- vihreää joka aterialla
- hedelmiä ja pähkinöitä
- öljyä
Tämä osuus on pitänyt tähänkin asti, mutta sortumisia tulee, koska herkut puuttuvat. Siksi:
- herkkua saisi syödä joskus, esim. 3/vko.
En nyt sitoudu tuohonkaan! Se oli vasta kehittelyä. Mietin vielä, ja noudatan samaa vanhaa vielä hetken. Runebergintorttuja on vielä sen verran, että koko perheelle riittää yhdet täksi ja huomiseksi päiväksi. Aion syödä ne, mutta jos yrittäisin olla syömättä ne Titiuun tortunjämät, joista hän on kaivanut keskeltä hillot ja tomusokerit lusikalla kraateriksi ja jättänyt loput.
Olen ottanut helmikuun keittokirjaksi Frantsilan yrttitilan keittokirjan. Tarkoituksenani on kokata sieltä kaikkea vähärasvaista helmikuun aikana. Tein jo lämmittävää linssikeittoa, josta ei tullut suursuosikkia. Kuminan maku häiritsi aika tavalla. Kirjoitin ohjeen rutkasti muunneltuna omaan uuteen kansiooni, johon aion kerätä sellaisia reseptejä, joita voin kokata hyvällä omallatunnolla. Nyt keitto on loppu, ja tänään teen nokkoskeittoa kesällä kuivaamistani nokkosista. Siitä saan rautaa, jota vauveli tarvitsee.
Olen ollut viikon lääkekuurilla enkä ole liikkunut. Eilen kävin hiihtämässä Tiuhdin kanssa 1 t. 40 min. Aikamoinen suoritus Tiuhdilta, jolla oli ollut aamulla jo luistelutreenit 1,5 t. ja tanssi 1 t. Mutta minusta hiihtäminen oli mukavaa, kun sai hiihtää omaan ja lapsen tahtiin (aikalailla sama) eikä verenmaku suussa. En ollut hiihtänyt vuoteen, joten monojen etsiminenkin vei ainakin puoli tuntia, kunnes ne lopulta löytyivät siitä ekasta komerosta. Olen aina vihannut hiihtoa, mutta eilen se oli kivaa. Ensi sunnuntaina otamme eväät ja hiihdämme monta tuntia. Näin sovittiin. Kun on monta lasta, on mukavaa joskus tehdä asioita vain yhden kanssa. Liian usein se on Titiuu tai Viuhti, joten on hyväkin tehdä hiihtoreissu vain Tiuhdin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti