Olen aivan hukassa sen suhteen, miten minun pitäisi syödä. Olin eilen äitiysjoogassa, ja vaikka pyörittelen silmiäni niille opeille (napa vastaanottaa ulkomaailman ärsykkeitä ja vatsa on päättäväisyyden keskus.. hei haloo, onko joku joskus kuullut puhuttavan aivoista?), niin minun kannattaisi omaksua opeista yksi: kuuntele kehoasi. Minun pitäisi syödä vain sen verran ja sen verran laadukasta ruokaa, mitä kehoni tarvitsee. Mutta nykyihminen on aika vieraantunut luonnosta. Ainakin yritän syödä mahdollisimman aitoa, ei lisäainemömmöjä.
Mutta mikä olisi se dieetti, jolla en saisi kahtakymmentä liikakiloa raskauden aikana? Kiloja oli raskauden alkaessa viisi liikaa, nyt niitä on tullut sen jälkeen 5,5. Hyväksyisin vielä toiset viisi, sitten pudotusmäärä olisi inhimillinen. Olen nyt noudattanut äitiysdieettiäni satunnaisin horjahduksin, mutta haluaisin tavan syödä, jolla ei tarvitsisi horjahtaa. Se olisi siis lempeämpi ja sallivampi mutta kohtuullinen. Sellainen, että olisi hyvä mieli ja saisi nautiskella tästä pyöristyvästä olemuksesta, mutta en lihoisi. Miten syödä? Ehdotuksia:
- mitä mieli tekee, ja laihduttaa myöhemmin? Muuten hyvä, mutta pudottaminen on tässä iässä jo vaikeaa imetysaikanakin. Siitä kertoo se, että Titiuusta jäi ne viisi kiloa, joita en saanut pois ennen tätä raskautta.
- syödä kohtuudella kaikkea? Paras ja vaikein vaihtoehto.
- noudattaa äitiyslaihista koko jäljellä oleva 5 kk? Tuntuu laihdutusruokavaliolta, koska on koko ajan nälkä. En tahdo laihduttaa, tahdon vain olla lihomatta liikaa. Mietityttää, saako vauva tarpeeksi kaikkea, kun olen jättänyt leivän ja rasvan kokonaan pois.
- noudattaa äitiyslaihista ja lisätä siihen vähän ruisleipää ja rasvattomia maitotuotteita? Ei onnistu, koska herkkuja tekee mieli koko ajan.
- noudattaa äitiyslaihista ja lisätä leipää ja maitoa ja vähän herkkuja? Vähän on suhteellinen käsite, ja määrät kasvavat viikkojen kuluessa.
- noudattaa äitiyslaihista ja syödä viikonloppuisin herkkuja annos/päivä? Ehkä, mutta on rasittavaa noudattaa yhtään mitään pakkoruokavaliota.
Parasta kai olisi syödä terveellisesti ja kohtuudella. Herkkujakin voisi syödä kohtuudella. Ärsyttää olla niin tyhmä, etten pysty syömään ihan itse oikein. Miksi tarvitsen diettejä ja kurinalaista ohjelmaa? Ranskattaret eivät liho -kirja auttoi joskus, miksi ei nyt? Voisin silti jatkaa vähärasvaista linjaa kuten tähänkin asti. Yksi ajatus, joka auttoi minua ranskattaren elämässäni ennen, oli se, että ajattelin eläväni kuten hoikka ihminen. Jos tuli kiusauksia tai valintatilanteita, ajattelin vain, miten hoikka ihminen toimisi. Valitsin ravintolassa kahdesta houkuttelevasta vaihtoehdosta sen kevyemmän, otin vain yhden kakunpalan, koska se toinen ei tuo muuta lisää kuin morkkiksen ja ähkyn olon. Yritetään!
Raportoin sitten onnistumisistani, koska niitähän tulee! (Päättäväisyys ennen kaikkea.)
Tänään tein ensimmäisen edistysaskelen, ja lähdin aamulla rattailla kauppaan. Yleensä menen autolla. Sitten kokkasin koko lopun aamun. Tein Frantsilan keittokirjasta porkkanapihvejä ja Kehäkukan Waldorfin salaattia ja leivoin sämpylöitä. Porkkanapihvit olivat sarjassa paskaa kokkausta, vaikka ohje vaikutti kivalta. Piti vain raastaa porkkanat ja lisätä soijajauhoa (protskua, hyvä hyvä!), tattarijauhoa, timjamia ja suolaa. Pihvit maistuivat kuitenkin joltakin muulta kuin osiensa summalta. Niissä oli hyvin outo maku. Pahinta on kai se, että joudun syömään niitä viisi kertaa, koska en viitsi heittää niitä roskiinkaan kuten eilistä nokkoskeittoa. Waldorfinsalaatti oli parempaa. Siihen tuli raastettua selleriä, varsiselleriä, omenaa, ananasmurskaa ja hasselpähkinärouhetta. Kastikkeena oli kermaviilikastike, jossa oli sitruunamehua, suolaa ja minttua. Rakastan kaikkia ohjeita, joihin tulee minttua. Minulla kasvaa sitä yrttipenkissäni kesäisin, ja kuivaan sitä aina talveksi. On kuitenkin minttuteen lisäksi harvoja ohjeita, joihin saan sitä käytettyä, ja viimekin kesänä jätin suuret pensaat minttua kuivumaan pystyyn, kun en kerta kaikkiaan keksinyt, mihin sitä käyttäisin. No, Kehäkukan Waldorfinsalaattiin nyt ainakin. Söin aterian kanssa 1,5 vastapaistettua sämpylää. Ai että sitä tuoksua ja makua, kun olen viikkokaudet syönyt vain minimaalisen määrän ruisleipää. Nyt on olo aika täysi, vaikken olekaan syönyt mitään rasvaryntäystä. Se johtuu siitä, että olen aika pitkään syönyt keittoja.
Mutta hei, olen vihdoin tehnyt päätöksen! Ei dieettejä, vaan syön kuten ranskattaret enkä liho. Kerron myöhemmin, miten, kunhan saan luettua jälleen motivaattoriksi tämän kirjan. Se on lainassa, ja täytynee pyytää se takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti