On hassua, mutta olen alkanut laihtua älä laihduta -ohjelmalla, vaikka tähänastiset ainoat ponnistukset ovat olleet: en saanut katsoa televisiota ensimmäisenä päivänä, toisena päivänä piti kirjoittaa 15 minuuttia, ja tänään en ole saanut juoda lempijuomaani. Kirjaa lukiessani tulen kuitenkin ajatelleeksi tapojani ja tottumuksiani, eivätkä kaikki ole huonoja. Kävelen esimerkiksi melkein joka päivä pitkän vaunulenkin. Näitä tapoja ei tarvitse muuttaa. On silti monia, joita kannattaa muuttaa, kuten kolme lattea päivässä -tahti. Koska tänään en sitä saanut, heräsin ajattelemaan, että ehkä yksi riittäisi. Aina sitä ei tarvitsisi juoda aamulla. Ja ehkä joskus sen voisi jättää kokonaan pois ja juoda vaikka mehua. Tai teetä tai kaakaota. Tai... Lista on pitkä. Kuinka paljosta jääkään paitsi, kun tekee aina samalla tavalla. En ajatellut olevani tapojeni orja, mutta kun nyt mietin, niin olenhan minä. Se, mikä tapa on jäänyt heti pois, on toinen ruoka. En tarvitse sitä, mutta olen lasten kanssa tottunut. Ja voinhan sen joskus syödäkin, ei se ole huono tapa. Tässä Älä laihduta -ohjelmassa vain paljastuu minusta itsestä aika nopeasti, mitä haluan - ja mitä tarvitsen, sekä se, miten olen tottunut elämään. En nyt kuitenkaan hehkuta ohjelmaa enempää ennen kuin näen, mitä tämä minun ulkonäölleni tekee.
Tänään olen syönyt, mitä on huvittanut: aamulla pikapuuroa, koska halusin uuden elämyksen (miksi ne puurot muuten ovat makeutettuja?) ja koska en yleensä syö puuroa. Lisäksi join kahvia ja vettä. Kerhossa join kahvia ja söin karjalanpiirakan, koska oli nälkä. Kahvi on muuten todella pahaa. Siis suodatinkahvi. En taida juoda sitä vähään aikaan. Lounaaksi söin pinaattikeittoa, kananmunan, tomaatin, tumman leivän oivariinilla ja join vissyä. Päivällisaikaan ei ollut nälkä. Musiikkiluokkien vanhempainyhdistyksen kokouksessa söin proteiinipatukan ja illalla rahkapurkin ja banaanin ja vettä. Ei kovin epäterveellinen päivä, vaikka sainkin itse valita, mitä söin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti