Viikko ateriainventaariota takana, ja nyt pitäisi siis raportoida. Olen ollut viimeiset neljä päivää sellaisessa taudissa, etten ole todellakaan jaksanut miettiä, mitä söisin. Joskushan käy niin onnellisesti, että kuumeessa ei maistu ruoka. No, niin ei nyt käynyt. Kirjoitin silti ylös syömäni ruoat, vaikken niitä jaksanut aina punnitakaan. Tutkailen tätä päiväkirjaa antaumuksella sitten myöhemmin, kun jaksan.
Tämä on ensimmäinen päivä, kun olen jaksanut esimerkiksi istua tai edes lukea. Tauti vei niin voimat, että jaksoin vain maata. Hiukan haasteellista oli hoitaa uhmaikäistä Titiuuta kuumeessa, raskaana ja yksinhuoltajana, mies kun on työmatkalla. Onneksi Tiuhti oli pois koulusta samassa taudissa ja auttoi esimerkiksi Titiuun pukemisessa. Vaikka meillä Tiuhdin kanssa oli sama määrä kuumetta, 38 astetta, minulle se oli aivan lamauttava tila, mutta Tiuhti jaksoi silti toimia. Nyt jännitämme, paraneeko Tiuhti huomisiin treeneihin, sillä siitä riippuu, pääseekö hän muodostelmaluisteöun kilpailukokoonpanoon lauantaina. Lisäksi jännitämme, tuleeko Viuhti kipeäksi ennen lauantaita, sillä hänelläkin on kauden viimeiset yksinluistelukilpailut.
Minä jaksoin lähteä tänään jopa lääkärille ja sain antibiootit. Luulen, että elämä alkaa voittaa. Ajattelin laskea kohta itselleni kuuman kylvyn ja pestä hiukseni, vihdoin! On ihanaa parantua. Ehkä nämä syömisetkin muuttuvat tervehtymisen myötä hiukan terveellisemmiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti